Surusta voi selvitä

Menetetyn rakkaan kanssa on opittava elämään muistoissa.

"Näen nukkuvan enkelin", toteaa isä löytäessään kuoliaaksi paleltuneen tyttärensä lumisen kiven juurelta. Petter Sairanen kertoo Muisti on unta -teoksessa koskettavasti oman lapsensa menettämisestä.

Kuolema ja suru ovat totta, mutta muuten kirjailija etenee kirjailijan vapauksin.

Sairanen on kirjoittanut elokuvakäsikirjoituksia, näytelmiä ja kuunnelmia. Muisti on unta on hänen neljäs romaaninsa. Yksilötarinoiden lomassa Sairanen puolustaa luontoa ihmisten ahneuden edessä ja nälvii reippaasti nykymenoa.

Romaanissa taiteilija arvostelee sitä, että hän pärjäisi paremmin ilmoittautumalla työttömäksi kuin yrittämällä ansaita elantonsa itselleen ja tyttärelleen taidetta tekemällä.

Henkinen ilmapiiri, jossa vain raha ratkaisee, ei suvaitse hitautta.

Kriittiset äänensävyt ovat kuitenkin sivuosassa ja ytimessä on suru, joka riipaisee. Isä kertoo kuolleelle tyttärelleen Saralle tämän kuolemaa seuranneesta vuodesta ja omasta selviämisestään.

Kerronnallisesti romaani on kunnianhimoisen moniääninen. Isän kertomuksen rinnalla kulkee runomuotoisena mutta romaaniksi aiottuna Saran kertomus vanhemmistaan ja itsestään. Molemmista kertomuksista paljastuu vähitellen myös Saran äidin, italialaisen Darian, varhainen kuolema ja sen jättämä varjo isän ja tyttären elämään.

Taiteilija-isä oli kuvitellut, että venereissuilla kirjoitetut lokikirjat olisivat jääneet tyttären luettaviksi sitten joskus, kun hänestä aika jättäisi. Toisin kävi.

Hän joutuukin itse lukemaan Saran kirjoittamaa Värityskirjaa, jossa tyttö kirjoittaa itselleen menneisyyttä ja miettii, miksi elämä tökkii.

Isä on ymmällä eikä osannut tulkita tyttären Mona Lisa -ilmettä, jonka taakse itsenäistyvä tytär pakeni isän läheisyyttä ja huolehtimista. Sairanen tavoittaa hyvin vanhempien huolen ja hädän yhä vieraammiksi muuttuvien teini-ikäisten lasten edessä.

Muisti ja sen siivittämät kuvitelmat ovat yhtä todellisia kuin todellinen elämä, vakuutetaan romaanissa. Utuisten muistojen vastapainona ovat yksityiskohtaiset purjehduskuvaukset ja jopa veneiden paremmuudesta kiistely.

Haikeudessaan Muisti on unta on rohkaiseva romaani: surusta voi selvitä mutta rakkaitaan ei voi unohtaa. Heidän kanssaan on opittava elämään uudella tavalla, muistoissa.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi