Sympaattinen noita

Ozin velhon ilkeä hahmo sai oman tarinan

Yhdysvaltalainen Gregory Maguire (s. 1954) on tullut tunnetuksi satujen ja muiden perinteisten tarinoiden uudelleenkertojana. Hänen romaaninsa Noita kertoo L.Frank Baumin Ozin velhosta (1900) tutun Lännen ilkeän noidan elämäntarinan.

Maguire on muuttanut amerikkalaisten rakastaman lasten fantasiatarinan aikuisten romaaniksi, joka pohtii pahuuden olemusta. Aikuisten romaanin Noidasta tekee myös annos seksiä ja politiikkaa.

Alkuperäisteoksessa Lännen noita on ilkeä orjuuttaja, joka Dorothy-tytön on pakko tuhota päästäkseen takaisin Kansasiin. Maguire kertoo tapahtumat noidan näkökulmasta - mutta kertomuksessa on kyse siitä, miten oudosta Elfaba-tytöstä tuli paha noita.

Elfaba syntyy yläluokan perheen kapinallisen tyttären ja kiihkouskovan saarnaajan lapsena. Ja millaisena lapsena: isä pitää häntä rangaistuksena salatuista synneistään, sillä tytön iho on vihreä ja hampaat terävät. Tästä huolimatta hän kasvaa tavalliseksi nuoreksi naiseksi. Keskeinen osa romaania on kertomus Elfaban opiskeluajoista.

Ozin ihmemaa on kuvattu realistisesti valtioksi, jota varjostaa velhon tyrannimainen valta. Puhuvia eläimiä kohdellaan rasistisesti ja Elfaba tovereineen puolustaa heidän oikeuksiaan.

Myöhemmin hän liittyy salaiseen velhon vastaiseen vastarintaliikkeeseen, kokee elämänsä rakkauden ja tragedian.

Lukijan sympatiat ovat Elfaban puolella. Hän on rehellinen ja teeskentelemätön ja pyrkii toteuttamaan ihanteitaan. Miten hänestä tulee paha?

Henkilökohtaiset tragediat sekä syrjitty asema perheessä ja yhteiskunnassa ajavat hänet valitsemaan pahan noidan roolin. Silti hän loppuun asti uskoo tekojensa oikeutukseen.

Sisaren - Idän noidan - hopeakengistä, jotka Dorothy on saanut haltuunsa, tulee Noidalle pakkomielle. Ne symboloivat isän rakkautta, josta Noita kokee jääneensä paitsi.

Baumin tarinassa Dorothy kumppaneineen etsii erilaisia asioita: Variksenpelätin aivoja, peltimies sydäntä, leijona rohkeutta ja Dorothy tietä kotiin. Paljastuu, että heillä onkin jo kaivatut asiat.

Elfaban ongelma tuntuu olevan se, ettei hän usko omistavansa sielua. Anteeksiantoa hän janoaa, mutta se evätään.

Teoksessa on vahva uskonnollishenkinen vivahde, mutta syvempi merkitys jäi ulkokohtaiseksi. Uskontosymboliikkaa on siinäkin, että kuten Baumin tarinassa, Lännen noita ei siedä vettä. Näin hän ei voi saada kastetta. Dorothy on eräänlainen messiaaninen hahmo, joka muuttaa kaiken Ozin maassa, mutta onko muutos lopulta hyväksi, jää nähtäväksi.

Joka tapauksessa Maguire on luonut kiehtovan tarinan, jonka ihastuttavan päähenkilön kohtalo hyvän ja pahan välillä jää vaivaamaan lukijaa päiväkausiksi.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi