Syntynyt: hyvä esseisti

Erityisen syvähenkisesti Tero Tähtinen kävelee Intiassa

Esikoiskirjailija Tero Tähtinen on turkulaisen Savukeitaan nuoresta esseistikaartista "syvähenkisin", jos sanaa käytetään vanhassa kailalaisessa merkityksessä. Aurinko laskee Aleksandriassa -kokoelman kiinnostuksen suunnat ovat selvät. Esseet käsittelevät kävelyä, erakkoutta, askeesia, Intiaa, buddhalaisuutta.

Miellyttävä asia Tähtisen esseissä on, että useimmat niistä ovat tarpeeksi pitkiä. Ne ehtivät asettautua kunnolla aiheeseensa. Kirjoittajanakin Tähtinen on täysin kohtuullinen, joskaan ei loistelias.

Toinen miellyttävä asia on, että esseet sisältävät myös omia kokemuksia, eivät pelkkää kirjatietoa.

Kokemisesta puheen ollen: Tähtisessä on hiukan Olavi Paavolaista, hän hurmioituu.

Hän hurmioituu, kun kävelee Nepalissa vuorilla. Hän hurmioituu, kun näkee Annapurnan auringonnousun, kun kättelee Dalai-lamaa, kun istuu lattialla sikhien Kultaisessa temppelissä ja syö pyhäksi muuttuvaa, ilmaista laupeuden ateriaa ihmisjoukon keskellä. Ja vielä kerran hän hurmioituu, auringonlaskusta Aleksandriassa.

Tähtisen esseet miellyttivät minua suuresti. Pidän häntä nousevana tähtenä tai jos asia sanotaan hänen kielellään: hyviä tekstejä odotettavissa, jos elämänvirta saa vapaasti juosta. Kävelevä vallankumous -esseessä ovat mukana paitsi ideologiset klassikkokävelijät Thoreausta Stevensoniin, myös heidän nykyaikaiset seuraajansa.

Rauhanaktivisti Peace Pilgrim käveli kuin muuttolintu Amerikan halki, keväällä pohjoiseen, syksyllä etelään vuodesta 1953 kuolemaansa 1981.

Parasta Tähtisen kävelyesseessä on vapaamielisyys. Hän kuvaa aatteettoman seikkailijan Nicholas Granen kävelyä halki Euroopan ja ihmettelee, miksi tämä puuhaan ryhtyi. Hän kuvaa suopeasti hymähdellen suomalaisen punaviiniaterioitaan nautiskelevan Timo Tuomen kävelyä Ranskan halki.

Jos olisin vihreä nipottaja, ainoa mitä moittisin Tähtisen omassa kävelyssä onkin juuri se kuuluisa jalanjälki.

Miksei hän kävele Tampereelta Teiskoon ja takaisin, vaan lähtee Nepaliin jalanjälkeä kasvattamaan.

Erakko-esseen kiintoisia havaintoja on amerikkalaisten vaihtoehtokulttuurien (jopa valtakulttuuriin yltävä) ällistyttävän kiinteä ja monitasoinen yhteys buddhalaisiin arvoihin.

Hatha-joogan harrastaja Tähtisen mielimaa on tietenkin Intia.

Nykyään matkakirjallisuus lajina on sulautunut muuhun fiktioon, koska kaikki ovat matkalla koko ajan. Tähtinen onnistuu tavoittamaan palavien ruumiiden ja lempeiden oppien ketjusta hämmennyksen, joka jää mieleen.

Vain Intia-esseen viime sivut jäävät kirjallisuusluetteloksi.

Kirjan viimeisen pitkän esseepäiväkirjan nimi on Aurinko laskee Aleksandriassa.

Nimen voi tulkita myös ideologisesti: Tähtinen ei arvosta islamilaista kulttuuria samalla tavoin kuin itäisempiä. Yksijumalainen, sosiaalisiin velvollisuuksiin perustuva, veljeään vartioiva, yhteiskuntauskonto ei nouse Tähtisen arvostuksissa samalle tasolle buddhalaisuuden kanssa.

Esseekokoelmassa on myös kaksi lyhyttä esseetä, jotka ovat oikeastaan kirjaesittelyjä. I.K. Ihalaisen pitäisi tässä vaiheessa pudota lattiatyynyltään, sillä toinen esittelyistä kuvaa Buddhan Timanttisutraa, toinen I.K. Ihalaisen runo-cd:tä Laiminlyödyn maailman todistus.

Huikeaan rinnastukseen liittyy Tähtisen esseiden ainoa hiukan häiritsevä piirre, yhtäkkinen, valtava liioittelulause.

Vammalan Vanhan kirjallisuuden päiviltä ostamastaan Ihalaisen runo-cd:stä Tähtinen kajauttaa: "Se on paras koskaan tekemäni ostos, painonsa arvosta puhdasta palladiumia. Kun ystävä kuuntelee saman levyn, hän lausahtaa: "Nyt olen valmis kuolemaan. Tästä eteenpäin kaikki on alamäkeä."

Siis joko Tähtinen liioittelee tai I.K. Ihalainen on suomalaisen runouden salassa pysynyt suuruus.

Mielenkiinto tällaisista lauseista joka tapauksessa herää. Niin Buddhan Timanttisutraan kuin I.K. Ihalaisen tuotantoonkin.

Tähtinen eroaa muista vaihtoehtokirjoittajista siinä, että hän on perehtynyt, innostunut, vapaamielinen, eikä kiihkoile. Ne ovat kestäviä kirjoittajan perusominaisuuksia.

Näiden esseiden jälkeen voi sanoa (vain vähän Tähtisen liioittelua lainaten): uusi sanoja on astunut suomalaisen kirjallisuuden virtaan.

Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinto vuoden parhaalle suomenkieliselle esikoisteokselle jaetaan 18. marraskuuta. Korkeintaan kaksitoista ehdokasta nimetään lokakuun lopussa.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi