Taivaan vallat paiskovat teräsmiestä

Saarikosken suomennos Mannista antoisampi

Tapahtumat: Odysseus palailee Troijan sodasta samalla kun satapäinen kosijajoukko juhlii hänen talossaan ja tuskastunut Penelopeia-vaimo yrittää pelata aikaa purkamalla kutomaansa kangasta.

Odysseuksella on supersankarin voimat ja ulkomuoto, mutta suuria ongelmia. Meren jumala Poseidon on vihastunut häneen. Kyklooppi on syönyt laivamiehiä iltapalaksi, Poseidonin nostattamat tuulet eivät ole suotuisia, ja Kirken opastuksella Odysseus nostattaa vainajia kuolleista kysyäkseen neuvoa. Oman äidin kohtaaminen manalassa ottaa lujille.

Kuunneltuaan mastoon sidottuna seireenien laulua ja ohitettuaan Skyllan ja Kharybdiksen vähin vaurioin Odysseus on jo toiveikas, mutta henkilökunta mokaa syömällä Helioksen karjan.

Kimmastunut Zeus upottaa laivan. Vain Odysseus jää henkiin ja päätyy kymmeneksi vuodeksi hehkeän Kalypson suojiin. Kun kotimatkalle lopulta päästään, Poseidon lähes hukuttaa sankarin, kaunis Nausikaa antaa puhtaat vaatteet ja hänen isänsä Alkinoos varustaa uuden laivan.

Runoelman puolivälissä Odysseus pääsee kerjäläiseksi naamioituna kotiinsa.

Kosijat ovat lähes kahdenkymmenen vuoden aikana käyneet yhä röyhkeämmiksi ja suunnittelevat päästävänsä Odysseuksen Telemakhos-pojan päiviltä. Odysseus teurastaa kosijat ja osan palveluskuntaansa näytöstyyliin. Talon järjestys palautuu.

Arvio: Täytyy tunnustaa, että Manninen oli lentää seinään, ennen kuin heksametri alkoi purra. Jos tarkkaavaisuus pettää hetkeksikään, lukija eksyy: ollaanko nyt keskellä jonkun kertomusta, iskikö pitkä takautuma vai nytkähtiköhän juoni juuri hiukan eteenpäin? Mittasuhteet ovat melkoiset: kun Odysseus ryhtyy Alkinooksen pidoissa kertomaan tarinaansa, sitä piisaa 59 sivua.

Saarikoski on ratkaissut runomittaongelman kirjoittamalla vetävää yleiskieltä ja jättämällä tylsinä pitämiään kohtia pois. Lopputulos on toimiva seikkailukertomus, jota hotkii mielikseen.

Mannisen tiiliskiven tankkaaminen on paitsi tuskallista myös juhlavaa. Kaikkien klassikoiden äitihän tämä kirja on.

Mitä jäi mieleen: Homeroksena tunnettu runonlaulajakollektiivi hallitsi loistavasti merenkulun, jumalat, sodat, vaatehuollon ja ruoanlaiton.

Matkalla pukeudutaan huolellisesti ja syödään kuin Viisikoissa. Jumalat, Pallas Athene etunenässä, ovat päähenkilöiden mielikuvitusystäviä, jotka tuunaavat kaikkien ulkonäköä tilanteiden mukaan ja antavat päteviä neuvoja.

Manninen kehittää mainioita, runon rytmiin sopivia määreitä: älypuutto, sotaärjyinen, sekomalja. Kulmia piti kohottaa, kun ensimmäinen 'häpyheitto' ilmestyi näkyviin.

Kyse ei kuitenkaan ole lentävästä esineestä, vaan ihmisestä jonka etiikka ei välttämättä kestä päivänvaloa.

Muuta: Heksametri eli kuusimitta on jämäkkää sankarirunoutta, jonka perusmuodossa yhdessä säkeessä on viisi daktyyliä ja yksi trokee. Daktyyli koostuu yhdestä pitkästä ja kahdesta lyhyestä tavusta (tät-tärä) ja trokeeseen mahtuu kaksi pitkää tavua (tät-tät). "Luotapa aithiopein tuli maan järisyttäjä suuri." Daktyylien ja trokeiden paikkoja voi vaihdella, jos menee liian hankalaksi. Manninen kääntää esimerkiksi:"Huomensyntypä kun rososorminen nousi jo Eos."

Sen rinnalla Saarikosken "Huomenna kohta kun aamun rusko tuli taivaan rantaan" kuulostaa kepeältä ja kauniilta.

Tähdet:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi