Talouskriisissä on draaman kaari

Timo Harakka teki finanssikriisistä lennokkaan pamfletin

Mikä mahtaisi olla paras tausta kirjoittajalle, joka käsittelee pamfletissa maailmanlaajuista finanssi- ja talouskriisiä - sitä, joka parhaillaan tekee kamalaa jälkeä kaikkialla maailmassa, myös Suomen kansantaloudessa?

Kävisikö ekonomisti?

No ei. Ekonomistit ovat pääkirjoitustoimittajien tavoin toisaalta-toisaalta -miehiä, joiden opillinen rakennelma on monen muun asian tavoin sortunut finanssikriisin trombin alle.

Kävisikö poliitikko?

Voisi käydäkin, jos poliitikolla on kokemusta ja taustaa kyseisestä aihepiiristä. Europarlamentista eläkkeelle jäänyt Esko Seppänen (vas) kirjoitti finanssikriisistä sopivan kriittisen, mutta kovin ryppyotsaisen kirjan Hullun rahan tauti.

Entä kävisikö toimittaja?

Miksi ei? Maailmalla aiheesta ovat tehneet kirjoja monet nimekkäätkin toimittajat, Suomessa ei.

Luoton loppu -nimisen pamfletin kirjoittanut Timo Harakka on sekä talousasioihin perehtynyt toimittaja että Teatterikorkeakoulusta oppinsa saanut dramaturgi. Hän on kirjoittanut talouskriisistä kirjan, joka on kaikessa pamflettimaisuudessaan mainiota luettavaa.

Harakka on hyödyntänyt toimittajan ammattitaitoaan, kun hän on tykittänyt tekstiä hämmästyttävää vauhtia. Hän kertoo päättäneensä Luoton lopun kirjoittamisesta vasta viime joulun tienoilla. Julkistamistilaisuus pidettiin 5. kesäkuuta, ja viimeiset lähdeviitteet ovat toukokuun lopusta.

Dramaturgin opeille on käyttöä kautta kirjan, sillä lähihistoria ei tunne toista tämän kaltaista draamaa.

Kaikkiin rooleihin löytyy miehitys: "pahiksia" ovat jättipotteja tavoitteleva pankkiirien ja sijoittajien eliittiporukka, "hyviksiä" sadat miljoonat kriisin seurauksista kärsivät. Lisäksi on tumput suorina seisovia sivusta seuraajia, kehityksen valvojia.

Harakka kuljettaa draamaansa hurjaa vauhtia ja hyvin lennokkaasti. Hän kirjoittaa "duudsonomiasta" ja siteeraa suursijoittaja George Sorosia: "Wuahha-ha-ha-ha! Wuahha-haa!"

Tällainen on - vapaasti tulkiten - Sorosin reaktio väitteeseen, jonka mukaan markkinat toimisivat yhdenvertaisen tiedon ja rahoitusteorian periaatteiden mukaisesti.

Mielipiteitä riittää kuten lähdeviitteitäkin, kaikkiaan 260 kappaletta. Valtaosa niistä on lehtijuttuja, jotka eivät ehkä kelpaisi akateemisen tutkimuksen lähteiksi, mutta jotka kannattelevat hyvin pamfletin kehittelyä.

Nimenomaan sellaisena Harakan työ on hellehatun noston arvoinen.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi