Tekee hiljaa hyvää

kööpenhamina. Etenkin romaani Rajatapaukset (1993) kritisoi niin rajusti koululaitosta ja yhdenmukaisuuden pakkoa hyvinvointivaltiossa, että Peter Høegia voisi luulla koko tanskalaisen yhteiskuntajärjestelmän vastustajaksi.

Käsitys naurattaa häntä. Sillä hänen mukaansa Pohjoismaissa syntyminen ja kasvaminen on suuri onni.

"Ja mahdollisuus", hän sanoo. "Hyvinvointi velvoittaa meitä olemaan kääntämättä selkää muulle maailmalle."

Høeg itse on osoittanut vastuuntuntoa perustamalla Lolwe-säätiön, joka tukee ruohonjuuritason hankkeita – lue: naisia ja lapsia – Afrikassa ja Tiibetissä. Alkupääoman muodosti vuonna 1996 ilmestyneen romaanin Nainen ja apina tuotot kymmenissä eri maissa.

Hän ei ota säätiötä puheeksi, mutta vastaa kysymyksiin.

"Merkittävä osuus tuloistani menee sille lahjoituksena. Johtokunnan tärkeimmät jäsenet ovat kaksi naista: yksi tuntee Afrikan, toinen Tiibetin. Meitä muita jäseniä on kolme, ja minä olen rahoittaja."

Hän puhuu avustustoiminnasta kuin maailman luonnollisimmasta asiasta, joten summia ei kehtaa udella. Mutta eri lähteistä voi päätellä, että ainakin toista miljoonaa euroa on jo jaettu.

"Taiteilijan herkkyyteen kuuluu epäoikeudenmukaisuuden ja kärsimyksen aistiminen niin omassa yhteisössään kuin koko maailmassa", Høeg sanoo. "Siksi taiteilijat samastuvat helposti häviäjiin."

Amerikkalainen Time-lehti etsi muutama vuosi sitten eurooppalaisia sankareita, ja Høeg oli listan ainoa tanskalainen.

Lolwe on itäafrikkalaisen Luo-heimon kieltä ja tarkoittaa äärettömyyttä, joka avautuu länteen Victoria-järven yli, taivaan ja veden kohtaamiseen: siellä yllä on jumalten maailma.

Høegin puoliso on kenialainen. Sekin on maailman luonnollisin asia.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi