Tieto ja lumo kohtaavat

Suurien romaanien Richard Powers on nyt vetävimmillään.

Tuskin ketään amerikkalaista nykykirjailijaa verrataan yhtä usein Thomas Manniin kuin Richard Powersia. Powers (s. 1957) on Mannin lailla ideoiden kirjailija, ajatuksista, filosofiasta, tieteestä ja teorioista kiinnostunut älykkö.

Ensimmäinen Powers-suomennos, yli 900-sivuinen Laulut joita lauloimme, oli vaikuttava draama afrikkalais-amerikkalaisen perheen elämästä sodanjälkeisessä Yhdysvalloissa, ja sisälsi samalla runsaasti näkemyksellistä tekstiä esimerkiksi suhteellisuusteoriasta ja klassisen musiikin kehityksestä.

Aikaisemmin Powers on kirjoittanut oppineesti myös virtuaalitodellisuudesta, tekoälystä ja dna:n rakenteen löytymisestä. Muistin kaiku on Powersia vetävimmillään. Juuri tästä romaanista Powers sai Yhdysvaltojen arvostetuimman kirjallisuuspalkinnon, National Book Awardin.

Mukana on jopa pieni arvoitusjuoni. Nebraskalainen Mark Schluter, 27-vuotias lihapakkaamon duunari, on ajanut avolava-autonsa katolleen salaperäisissä olosuhteissa ja joutunut sairaalaan.

Hänen isosiskonsa Karen Schluter palaa kotikonnuilleen ollakseen veljensä tukena. Mutta kun Mark herää koomasta, hän ei usko isosiskonsa olevan oikeasti Karin, vaan Karinia esittävä näyttelijä. Eikä Mark usko koiransa olevan se sama vanha koira eikä kotinsa se sama vanha koti. Tämä vaikeuttaa onnettomuusyön tapahtumien selvittämistä.

Markin päässä tapahtunut heilahdus nostaa esiin aivojen toimintaan ja minuuden luonteeseen liittyviä filosofisia kysymyksiä. Niitä pohtii kirjan tiedemieshahmo, Markin ja Karenin avuksi matkaava neurotutkija Gerald Weber, joka on itse ajautunut pahaan urakriisiin.

Aivoja on aikaisemmin verrattu puhelinkeskukseen, Weber miettii, mutta nyttemmin niiden ajatellaan olevan kuin internet, "laaja verkko, jossa alun kolmesataa itsenäistä moduulia kävi molempia osapuolia muokkaavaa huoletonta keskustelua toistensa kanssa."

Tällaista informatiivis-runollista tekstiä kirjassa on paljon, mutta kohdat ovat kiehtovia ja mielenkiintoisesti tarinaan nivellettyjä.

Powers ei kanna lukeneisuuttaan turhan raskaasti. Henkilöt eivät pidä toisilleen lyhyitä esitelmiä niin kuin kömpelöissä scifi-romaaneissa tai Tohtori Faustuksessa.

Oppineisuus osoitetaan mieluummin vaikka puolen sivun kauniilla jaksolla ihmismielen olemuksesta.

Juuri kyky yhdistellä tietoa ja lumoa tekee Powersista ainutlaatuisella tavalla viehätysvoimaisen ja filosofisen kirjailijan.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi