Tule minun maailmaani mutta älä nyt siihen istu

Nimimerkki Pauli Kohelo kertoo tiestään valaistuneeksi luennoitsijaksi
Teksti on parhaimmillaan vapautuneen hauskaa ja vertaukset sinkoilevat

No, niin, Kari Hotakainenhan tämä on.

Kirjailija, johon pseudonyymi viittaa, on brasilialainen Paulo Coelho, jonka viimeisimmän romaanin Brida kannessa, nimen alla, lukee "Kansainvälinen bestseller". Pauli Kohelo toteaa saman asian vähän suoremmin. Hänen kirjansa nimi on Ohessa tilinumeroni.

Hotakaisen pikku kirjanen on Pauli Kohelon omaelämäkerrallinen kertomus ristijärveläisen metsurin tiestä kirjailijaksi, valaistuneeksi ihmiseksi ja luennoitsijaksi.

Asiallisesti ottaen se pilkkaa armottomasti kaikkea sitä henkistä kehityshöpinää, jota maailma nykyään on pullollaan.

Laajemmassa katsannossa Ohessa tilinumeroni on satiiri aikamme ilmiöistä. Se tuo mieleen vaikkapa Joel Lehtosen Henkien taistelun - miniatyyrikoossa.

Siinä suhteessa se edustaa suomalaisen kirjallisuuden yhtä vahvaa perinnettä, sitä jossa kirjailijat ovat halunneet tiputtaa suomuja lukijoiden silmiltä.

Ja tietenkin: ajankohtaisesti ottaen se on kritiikkiä myös Hotakaisen edellisen kustantamon, WSOY:n, uutta yrityskulttuuria kohtaan. Juuri näitä henkkahyppösiä ja muita kehittäjiä karkuun Siltalan perustajat ja kirjailijat lähtivät.

Selvennykseksi on sanottava, että tunnen sympatiaa kaikkia Coelhon ja hänen hengenheimolaistensa lukijoita kohtaan.

Coelhon valtavan menestyksen saaneita kirjoja on sanottu "monimutkaisiksi itsehoito-oppaiksi". Usein elämänviisauskertomusten opit perustuvat kirjoittajan omiin kokemuksiin, jolloin hän itse uskoo niihin. Se on hänen toivoa antava voimansa.

Monet lukijat odottavat kirjallisuudelta juuri tätä. Kyse on eräänlaisesta nykyaikaisesta uskonnosta ja varmasti siitä on hyötyä ihmisten arkeen. Mutta kun janan toisessa päässä ovat vakavat, toisessa ovat päivänselvät huijarit.

Coelhon kirjoja myydään eniten katolisissa maissa ja Venäjällä, suomalaisen realistisen järkilukijan suhtautuminen on ristiriitaisempaa. Tiedän, että legendaarisessa Kotkan kirjapiirissä Coelhon kirja on heitetty takkaan, toisten lukijoiden kirkuessa kauhusta ympärillä.

Sympatiaa lukijoita kohtaan tuntee varmaan Hotakainenkin, mutta itse profeetoita hän kyllä panee täysillä halvalla.

Romaani alkaa Kohelon kertomuksilla omista kokemuksistaan, sen jälkeen se muuttuu opiksi, niin kuin tämäntapaisissa kirjoissa ja saarnaperformansseissa on tapana. Ennen olin sellainen, kunnes löysin itseni alastomana. Kohelo tosin löytää itsensä alastomana sen takia, että hänen puseronhihansa tarttuu klapikoneeseen, mutta tahtotila on sama.

Siitä alkaa henkinen kehityskulku, joka johtaa niin suureen valaistukseen, ettei hän enää sano S-marketin kalatiskillä haluavansa Norjan lohta, koska sen täytyy näkyä hänen olemuksestaan. Niin kuin Himas-Pekan kasvoilta näkyy, ettei hän ajattele Bilteman sadetinta vaan Euroopan kehitystä.

Pauli Kohelon metsuriolemukseen henkisen edistyksen portaat kömpelöine aforismeineen istuvat hyvin. Mitä niitä nyt aavistuksen jarruttavat maalliset häiriötekijät, etenkin naapurin Suhosen veljekset.

Tässä tyylissä Hotakainen tietenkin on omimmillaan.

Oikeastaan on hupaisa huomata, kuinka sama saarnauksen rakenne toteutuu kirjan imussa.

Aluksi kirjoittaja puristaa mailaa ja huumoria, niin että lukija pelkää jutun luisuvan pitkäksi vitsiksi. Mutta sitten usko alkaa kasvaa kuin saarnaajan itsekiihdytys. Loppupuolella teksti on parhaimmillaan vapautuneen hauskaa ja maalliset vertaukset sinkoilevat.

Pauli tietysti viittailee asiaankuuluvasti hengenheimolaisiinsa, kylässä kävijöitä ja tuttujahan nämä ovat, Geldofin Bobit, Amman Äiskät. Esa on Untamo-pojan kummi, Iskä Mitro ja Jari ovat kastaneet Paulin mönkijän Pellervoksi.

Onko Kohelo-vedätys huijausta?

Suuri osa siitä kulttuurista, jota se pilkkaa, on huijausta. Ohessa tilinumeroni on toivolla huijauksen paljastusta. Erikseen ovat pelolla ja vihalla huijaavat.

Heitä sanotaan asiantuntijoiksi ja heidän huijauksensa kestää hiukan pitempään kuin tämän lajin saarnamiesten. Heitäkin saisi paljastella.

Mutta miksi sitten Pauli Kohelo? Mitä sillä voitettiin? Hotakainen ei edes yritä peitellä jälkiään. Kirja paljastuu hänen tekemäkseen viimeistään takakannesta, jo ennen kuin on avannut koko kirjaa.

Noo, entisenä mainosmiehenä Hotakainen tuntee paitsi sielun mainosmiehet, myös maailman markkinapaikat. Jonkun on pitänyt ruveta panemaan juttua pystyyn.

Lyhyesti: tämä on yhtä hyvää Hotakaista kuin Hotakainen ennenkin.

Kiire on ollut, paineessa on tehty, mutta ydin pitää.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi