Tyttö, talvi ja jääkarhu

Ilkka Auerin (s. 1966) Lumen ja jään maa -sarja on hyvä esimerkki suomalaisen fantasiakirjallisuuden noususuhdanteesta. Esikuvat tulevat anglosaksisesta fantasiasta, mutta Auer on sulauttanut tuttuun kuvioon skandinaavisia ja suomalaisia piirteitä. Sysilouhien sukua ja Varjoissa vaeltaja kertovat Nonna-tytöstä, joka seikkailee jääkarhunsa kanssa viikinkiajan Eurooppaa muistuttavassa maagisessa maailmassa.

Ensiosassa Nonna menettää kotinsa sotapäällikkö Gerhardin hyökätessä hänen isänsä hallitsemaan kylään. Isä tapetaan ja tyttö itse vangitaan. Hän pakenee taikojen auttamana ja vaeltaa kohti sukunsa pohjoista kotiseutua. Käy ilmi että hän polveutuu kansasta, jonka veressä virtaa myös lohikäärmeiden verta.

Sarjan toinen osa on ensimmäistä jäntevämpi ja jännittävämpi.

Nonnasta on tullut pohjoisen Noridiumin valtakunnan pelottavan Jäänoidan oppilas. Noridium on joutumassa pahaan poliittiseen kriisiin. Kuningas kuolee, ja valtaistuimelle on tarjolla hänen nuori tyttärensä Freya, jota miehiset heimopäälliköt eivät hyväksy. Vallasta juonittelevat myös viholliset.

Auerin vahvuus on erinomaisen hyvin rakennettu fantasiamaailma. Väkivaltaiset viikinkihovit, mutkikas historia ja henkilöhahmot on kuvattu elävästi ja uskottavasti. Hyvä ja paha eivät ole niin yksiselitteisiä kuin tämänkaltaisessa fantasiassa tavallisesti.

Sysilouhisuku rakastaa kylmää ja pimeää, jotka monessa fantasiassa liittyvät pahuuteen.

Tuskin yhdessäkään englanninkielisessä fantasiaromaanissa voitaisiin kuvata talvea niin rakastavasti kuin Auer tekee.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi