Julkaistu: 2.4.2008 lehdessä osastolla Kulttuuri
esikoiskirja. Kevään 2007 J.H. Erkon runokilpailussa Heli Slunga saavutti toisen sijan. Jumala ei soita enää tänne on hänen esikoiskokoelmansa.
Tyyliltään yhtenäisen ja koossa pysyvän kokoelman runot piirtävät aistikylläisen kuvan nuoren naisen kasvusta Tervolan kylässä. Teini-iästä siirrytään lapsuuteen, seksuaaliseen heräämiseen, parisuhteeseen ja sen kariutumiseen, lopulta oman lapsen syntymään, hopeiseen valoon.
Arki on karua, päivät pimeitä. Ja vieressä Kemijoen tumma vesi tai ohiajavan rekan valot kutsuvat toiseen todellisuuteen, myyttisempään.
Päällimmäiseksi nousee uhma: "Kun olin siinä kaksitoista / minulla oli ollut jo monta miestä. / Miehiä, aivan niin äiti, / omasta tahdostani (jota minulla ei saisi olla)". Ruumiillisuus on samaan aikaan häpeän ja ylpeyden aihe, poltinmerkki ja hallitsemisen väline.
Sanomisen tarvetta ja vimmaa ei voi epäillä. Maailma nähdään läheltä, ehkä liiankin läheltä. Velloviin tunteisiin ja leimuaviin sanoihin kaipaa välillä etäisyyttä. Ehkä koskettavimpia ovatkin lapsuudesta nousevat kuvat: pihalle unohtunut nukke, kumppareihin nouseva musta vesi, isoisän tarjoamien hauensilmien paljastamat vainajat joen pohjassa...
Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinto vuoden parhaalle
suomenkieliselle esikoisteokselle jaetaan 12. marraskuuta. Korkeintaan
kaksitoista ehdokasta nimetään 25. lokakuuta.
Heli Slunga: Jumala ei soita enää tänne. Minerva. 95 s. 18,90 e.
Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi
Julkaistu 8.2.2012