Ulkomainen kaunokirjallisuus

Samuel Beckett: Watt. Basam

"Watt merkitsee haastetta, johon vain harva kirjailija on vastannut: miten kirjoittaa, jos kaikki esittäminen on valheellista. Beckettin oma vastaus oli mennä yhä syvemmälle sanomisen yhtäaikaiseen mahdottomuuteen ja välttämättömyyteen." (Markku Paasonen 13. 4.)

Chateaubriand: Muistoja haudan takaa. Faros

Kauhuviihdettä muistuttavan otsikon takaa paljastuu maailmankirjallisuuden suuri klassikko – ensimmäinen osa melankolian ja värikkäiden nuoruuden muistojen kuvioimaa jättimäistä muistelmateosta Ranskan vallankumouksen ajoilta. Älä jää odottamaan sarjan valmistumista! (Hannu Marttila, arvio tulossa)

J. M. Coetzee: Hidas mies. Otava

"Ihmisen arvokkuus on tärkeintä. Coetzeen allegoriat yllättävät aina. Paul on liian hidas mieheksi. Hänen sydämensä ja – intohimonsa – jäävät piiloon. Paulin suonissa virtaa jäävettä, Marijanan perhe uhkuu verta. (Irma Stenbäck, arvio tulossa)

Michael Cunningham: Säkenöivät päivät. Gummerus

"Elokuvakäsikirjoitusta muistuttavan dialogin väleissä on upeita runollisen proosan esiintymiä. Silti kokonaisuus voi jättää raa'an jälkimaun. Ainakin eurooppalaisen lukijan kirjallisiin makuhermoihin. Mutta juuri sellaisenaan, nykyamerikkalaisuudessaan, tekstissä on kiinnostavia esteettisen politikoinnin merkkejä." (Kaj Kalin 10. 12.)

Adam Langer: California Avenue. Otava

"Kirpeästi svengaava tarina kolmen juutalaisperheen elämästä Pohjois-Chicagossa 1970- ja 1980-lukujen taitteessa." "Langer osaa hyvin limittää toisiinsa historian isot käänteet ja kuvaamiensa ihmisten henkilökohtaisen elämän pienemmät liikahdukset." (Jukka Petäjä 9. 4.)

Stieg Larsson: Miehet jotka vihaavat naisia. WSOY

"Ajatus hyvinvointiyhteiskunnasta kontrollivankilana ei tietenkään ole uusi, mutta Larsson päivittää tilanteen.Sama pätee naisten osaan. Selvä se, että juoni kietoutuu murha-arvoituksen ympärille, mutta varsinainen jahtauksen kohde on kuitenkin naisten kohtaama väkivalta kotona, kadulla ja töissä." (Antti Majander 9. 11.)

Marina Lewycka: Traktorien lyhyt historia ukrainaksi. SammakkoEnglantilaisen yliopisto-opettajan esikoisromaani on hulvaton todiste siitä, ettei vanhuus ole vain helvettiä, paitsi niille, jotka seuraavat sitä läheltä. Vanhusviihteen tuleva klassikko on ytimeltään tarina tyrmäävistä tisseistä. (Janna Kantola, arvio tulossa.)

Torgny Lindgren: Dorén raamattu. Tammi

Hilpeän yksinkertainen ja samalla monimielinen ja syvällinen romaani miehestä, joka ammentaa elämänsisältönsä Dorén raamatunkuvituksesta, kun kirjaimet eivät hänelle avaudu. Tarina kasvaa tutkielmaksi muistista ja sen tallentamisesta, kielen ja kirjoituksen erosta.

(Hannu Marttila, arvio tulossa.)

Robert Löhr: Shakkiautomaatti. WSOY

"Tutkii ihmisluontoa, vaikka keskiössä onkin kone." "Vauhdikasta juonta ei tohdi tarkemmin kuvata. Sanottakoon sen sijaan, että kirjaa kantaa filosofinen juonne." (Janna Kantola 18. 10.)

Stéphane Mallarmé: Nopanheitto. WSOY

Todennäköisesti eniten kirjallisuuden modernismiin vaikuttanut yksittäinen teksti. Se laskeutui runouden kenttään kuin toisesta ulottuvuudesta ja on edelleen yhtä radikaali kuin julkaisupäivänään, yli sata vuotta sitten. Helena Sinervon upea suomennos on eittämättä vuoden tärkein runokäännös. (Kuisma Korhonen, arvio tulossa)

Péter Nádas: Muistelmien kirja 1–2. Tammi"Jättiläisromaani kiertyy kehäksi, ja alun voi ymmärtää vasta kun on lukenut lopun." "Thomas Mannin niin ikään verkkaan aukeavan Tohtori Faustuksen jälkeen en ole lukenut yhtä palkitsevaa romaania." (Hannu Marttila 22. 10.)

Georges Perec. Elämä Käyttöohje. Loki-kirjat

"Kuvaa pariisilaista kerrostaloa, siirtyen luku luvulta huoneesta toiseen, läpi toisiaan sivuavien ja toisiinsa kietoutuvien elämänkohtaloiden avaruuden. Tuloksena on huima kokoelma pilke silmässä kerrottuja tarinoita oudoista ja eksoottisista rakkauksista, rikoksista, liiketoimista, tutkimusmatkoista, tieteen harhapoluista, taidemaailman kummajaisista, melkein mistä tahansa." (Kuisma Korhonen 8. 10.)

Leif G. W. Persson: Lindamurha. Bazar

"Perssonin romaania voi lukea kuin poliisikoulun oppikirjaa, kuin todentuntuista kuvausta karusta ja monisyisestä murhatutkinnasta tai kuin oivaltavaa näkemystä ruotsalaisen yhteiskunnan nykytilasta." (Taavi Soininvaara 20. 10.)

Edgar Allan Poe: Kootut kertomukset. Teos

"Novellit pureutuvat psyykeen, ne käsittelevät yleisinhimillisiä pelkoja, kuoleman ja elämän kapeaa rajamaata, todellisuuden ja epätodellisuuden kohtaamista. Niissä on yhä samaa koskettavuutta ja tuoreutta kuin ensi lukemalla neljäkymmentä vuotta sitten." (Jukka Parkkinen 9. 12.)

Leopold von Sacher-Masoch: Venus turkiksissa. Summa

"Vaikka masokismi yhdistetään helposti kivusta nauttimisen perversioon, Sacher-Masoch punoo seksuaalisuuden osaksi filosofista ja kulttuurihistoriallista kertomusta. Masokismi ei näyttäydy esteettisen mielen vastakohtana." (Jussi Parikka 26. 11.)

Carol Shields: Sattumankauppaa. Otava

"Ihmiset, esimerkiksi kaksi puolisoa, voivat kulkea yhdessä elämänsä läpi, nähdä maailman päivästä toiseen aivan eri tavoin ja silti arvostaa toisiaan. Se on ihana mysteeri, jonka varassa ihmiskunta ylipäätään säilyy – ja luo uutta historiaa eri tavoin tulkittavaksi." (Suvi Ahola 9. 4.)

Ali Smith: Satunnainen. Otava

"Sisältää taitavat viitteet tarinan keskustaan, satuun ja sattumaan palautuvaan naiseen, joka ilmaantuu keskiluokkaisen Norfolkissa kesälomailevan perheen elämään kuin tyhjästä – ja katoaa samoin." "Smith venyttää älykkäässä romaanissaan 2000-luvun luokkaeron globaaleihin mittasuhteisiin." (Mervi Kantokorpi 14. 5.)

Zadie Smith: Kauneudesta. WSOY

E.M. Forsterin vuosisadanlopun brittiläinen luokkayhteiskunta on vaihtunut Smithin käsittelyssä suljetuksi monirotuiseksi eliittiyliopistoksi USA:ssa. (Jukka Petäjä, arvio tulossa)

Jeff VanderMeer: Pyhimysten ja mielipuolten kaupunki. Loki

"Lyhyissä tarinoissaan VanderMeer leikittelee tekstin lajeilla. Hän luo maailmaansa uskottavuutta kirjoittamalla siitä tieteellistä tekstiä alaviitteineen, tai rikkoo romaanin rakennetta kirjoittamalla suomennokseen fiktiiviset jälkisanat, jossa syyttää kustantajaansa Lokia pelkuruudesta." (Esa Mäkinen 18. 8.)

Jeanette Winterson: Majakanvartija. Bazar

"Winterson on pirun hyvä, koska hän osaa sekä kirjoittaa että kertoa tarinoita. Ja kun tarinat vielä pistävät miettimään, olisin jo ojentamassa Nobelia. Mistä Majankanvartija sitten kertoo? Ei enempää eikä vähempää kuin ihmisistä, siitä keitä me olemme ja mitä meille tapahtuu." (Janna Kantola 22. 2.)

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi