Unettava pornosarjakuva

Räväkäksi mainostettu sarjakuva Ensi kertaa ei kutkuttele ruumista eikä mieltä.

2000-luvun keskeisiin kulttuurisiin muutoksiin kuuluu pornografian valtavirtaistuminen. Salonkikelpoistunut porno pyyhkäisi menneisyyteen mielikuvan poplariin ja mustiin aurinkolaseihin pukeutuneesta keski-ikäisestä hieman surkeasta miehestä, joka käärii Jallunsa sanomalehteen.

Pornon kuluttamisesta on tullut osa jälkimodernia identiteettiprojektia - se on keino tulla sinuiksi itsensä ja oman seksuaalisuutensa kanssa. Sibylline-nimimerkin käsikirjoittama Ensi kertaa lienee opas tällaiseen identiteettiprojektiin. Se esittelee kymmenen kuvitettua tarinaa seksuaalisista ensimmäisistä kerroista.

Tarinoiden pääosassa ovat naiset ja tarinoiden piirtäjinä kymmenen nimekästä ja nousevaa eurooppalaista sarjakuvataiteilijaa: esimerkiksi Alfred, Capucine ja muiden muassa Sandmanin kansikuvia piirtänyt Dave McKean.

Kirjan avaustarina on kertomus nuoren naisen ensimmäisestä kerrasta - tietenkin kyseessä on heteroseksi ja tietenkin ensimmäinen kerta on tapahtunut sellaisen miehen kanssa, joka paljastuu tarinan lopussa kertojan poikaystäväksi.

Sama kaava toistuu tarinassa, jossa seksiä harrastetaan julkisessa tilassa vieraan kanssa: "vieras" osoittautuu loppukuvassa naisen poikaystäväksi. Dildoa ensi kertaa käyttävä nainen puolestaan kuvittelee seksilelunsa mieheksi, "sodomiaksi" määritellyssä jutussa taas ei kerrota ihmisen ja eläimen välisestä kohtaamisesta tai homomiesten anaalipanosta vaan pariskunnasta, jossa nainen penetroi poikaystävänsä.

Aktin jälkeen osapuolet vannovat toisilleen rakkautta lusikka-asennossa maaten. Lesboseksistä kertovassa tarinassa on myös kliseinen loppu: toinen osapuoli jää ruikuttamaan partnerinsa perään.

Kirjan hehkuttama naiskeskeisyys murenee täysin tarinassa Olematon, joka on kuvaus pumpattavan Barbaran käytöstä.

Rankasti naista objektivoivaan tarinaan olisi odottanut railakasta ironiaa, mutta juttu on alusta loppuun tunkkainen ja ankea.

Tarina alkaa siitä, kun miehen ovelle saapuu nukke, ja päättyy siihen, kun nukke on käytetty loppuun, heitetty nurkkaan ja ovelle saapuu uusi nukke.

Tarina pönkittää pornografian käsitystä naisesta kyltymättömänä lutkana ja miehestä surkeana runkkarina. Tarina on kirjan pornoin - mutta ei avaa aiheeseen mitään uutta näkökulmaa.

Vaikka kirjan ainekset kuulostavat kiihottavilta, toteutus lerpahtaa pahasti.

Tarinat ovat kummallinen keitos romanttisen heterorakkauden sovinnaisuutta ja heteropornografian tarinankerronnan kaavamaisinta toistoa.

Kirjan väite näkökulmien moninaisuudesta on vähintäänkin liioiteltu. Vaihtelevuuden voi liittää tarinoissa korkeintaan seksin harrastamisen erilaisiin asentoihin.

Onnistuneen eroottisen sarjakuvan tulisi kutkutella joko mieltä tai ruumista. Ensi kertaa onnistuu kutkuttamaan vain aivojen luontaista unihiekkaa eli adenosiinia tuottavia reseptoreita.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi