Uskonnottomien kiihkeä puolustus

Maltilliset uskovaiset saavat myös löylytyksen Richard Dawkinsilta

 Itsekkään geenin käsitteestä tunnettu evoluutioteoreetikko unelmoi nyt maailmasta, jossa ei olisi uskontoja. Richard Dawkins uskoo, että hänen tuore teoksensa The God Delusion (Jumalharha) auttaa myös ateisteja astumaan ulos kaapista.

Miltei kaikki tuntevat John Lennonin laulun Imagine. Siinä kehotetaan kuvittelemaan maailma, jossa ei olisi enää uskontoja ja jossa kaikki saisivat elää rauhassa.

Tähän lauluun vetoaa myös englantilainen Dawkins tuoreessa kirjassaan. Dawkinsin mukaan ihmisten tulisi vihdoin irrottautua harhakuvitelmasta, että jokin yliluonnollinen olento tai maailma todella olisi olemassa.

Dawkinsia on kutsuttu Charles Darwinin rottweileriksi. Hän on koonnut uuteen kirjaansa kaikki tärkeinä pitämänsä argumentit uskontoa vastaan.

Dawkinsin tarkastelutapaan on selvästi vaikuttanut kreationistien kehittämä "älykkään suunnittelun teoria" (ID), jonka epätieteelliset väitteet kirjoittaja haluaa osoittaa tyhjiksi.

Dawkins päätyy tulokseen, että "on melkein varmaa, ettei Jumalaa ole olemassa". Lisäksi uskonnot ovat suorastaan vaarallisia.

Dawkins on huolissaan nousevasta uskonnollisesta fundamentalismista. Hän ei säästä kritiikiltään edes uskontojen maltillisia edustajia. Itse asiassa juuri maltilliset luovat kasvualustan fundamentalistien toiminnalle.

Saman ajatuksen on esittänyt Sam Harris kirjassaan The End of Faith (2004) sekä Daniel Dennett uskonnon evoluutiota käsittelevässä teoksessaan Breaking the Spell (2006).

Dawkins esittää asian kuitenkin kaikkein ehdottomimmin. Jo pelkkä irrationaalisen jumalauskon hyväksyminen vaalii fanatismia, ja siksi uskon kunnioittamisen periaate pitäisi hylätä.

Lisäksi jokainen, joka uskottelee lapsilleen Jumalan olevan olemassa, syyllistyy psykologiseen hyväksikäyttöön. Nuoret aivot ovat alttiit irrationaalisen informaation vaikutukselle.

Kritiikin kohteena ovat erityisesti abrahamilaiset eli patriarkaaliset uskonnot juutalaisuus, kristinusko ja islam. Animistiset tai polyteistiset uskonnot eivät Dawkinsia kiinnosta.

Kokonaan uskontokritiikkinsä ulkopuolelle Dawkins rajaa panteismin, jota Spinoza ja Einstein edustivat. Pois rajautuvatmyös uddhalaisuus ja konfutselaisuus, joita Dawkins pitää eettisinä elämänfilosofioina. Patriarkaalisia uskontoja painottava lähtökohta näkyy Dawkinsin uskonnon syntyä koskevissa evoluutiopsykologisissa johtopäätöksissä. Dawkins väittää, että uskonto ei ole luonnonvalinnassa kelpoisuutta lisäävä adaptaatio, siis samalla tavalla hyödyllinen keksintö kuin vaikkapa kivikirves.

Uskonto onkin syntynyt vanhempien tottelemisen sivutuotteena.

Teorian mukaan lapsen aivoihin kehittyi luonnonvalinnan tuloksena taipumus uskoa sokeasti omia vanhempiaan tai heimon vanhimpia.

Tämä alkujaan hyödyllinen taipumus tarjoaa hyvän alustan myös irrationaaliselle informaatiolle, jota meemit - geenien kulttuurievolutiiviset vastineet - sitten levittävät.

Yksittäiset uskonnot leviävät parasiittisten meemien välityksellä. Uskonnolliset meemit ovat eräänlaisia mielen viruksia, jotka leviävät kantajasta toiseen tehokkaasti kopioituen.

Dawkins pitää tärkeänä, että lapsille ei pidä missään vaiheessa uskotella, että yliluonnollisia asioita on olemassa.

Uskonnoton kasvatus on olennainen tietoisuuden kohottaja, eikä edes moraali tarvitse tuekseen uskontoja.

Dawkinsin mielestä uskonnollisella ajattelulla ei ole evolutiivista yhteyttä tieteelliseen ajatteluun. Juuri tiede, taiteen ohella, voi korvata uskonnon aikaisemmat tehtävät. Mieltä avartava tiede - kuten kvanttimekaniikka tai tähtitiede - voi antaa lohdutusta ja innoitusta.

The God Delusion on myös kiistakirjoitus ateismin puolesta. Dawkins näkee ateistit erityisesti Yhdysvalloissa yhtä sorrettuina kuin homoseksuaalit puoli vuosisataa sitten.

Dawkins toivoo, että hänen kirjansa rohkaisisi ateisteja astumaan ulos kaapista. Dawkinsin toinen toive on idealistisempi: uskovaiset tuskin siirtyvät hänen kirjansa luettuaan ateistien leiriin.

Totuus lienee, että vaikka uskontoja voikin syntyä yhden kirjan perustalle, ei niitä yhdellä kirjalla sen enempää kuin yhdellä laulullakaan lopeteta.

Kirjoittaja on evoluutiopsykologiaan perehtynyt taiteentutkija.

Helsingin Sanomat | hs.tiede@sanoma.fi