Värttinä monena palana

Jutusteleva kirja vie kulissien taakse

K oko totuutta Värttinästä ei tiedä kukaan. Tämä lause seisoo mottona Värttinä-kirjan alussa. Yli 200 sivulla ehditään joka tapauksessa kertoa aika monta osatotuutta, sillä kertojiahan lukuisia miehistönvaihdoksia kokeneen Värttinän tarinassa riittää.

Yltiödemokraattiseksi mainittu suuri bändi on erikoinen työyhteisö pinnanalaisine jännitteineen. Esimerkiksi Adiemus Singersissä laulava Riikka Timonen koki tulleensa laulajaporukassa työpaikkakiusatuksi ja jätti Värttinän nopeasti. Muutamaakin muusikkoa on ihmetyttänyt se, ettei asioista ole bändissä pystytty kunnolla puhumaan ja joskus sekin, että shoppailu on kiertueilla ohittanut asiallisemmat hommat.

Vaikka Värttinä on useasti natissut liitoksissaan, aina on jatkettu. Niin aiotaan tehdä nytkin, vaikka kolme muusikkoa lähtee.

Kulttuuritoimittaja Kimmo Nevalaisen ensimmäinen Värttinä-kirja Korkeelta ja kovvoo ilmestyi vuonna 2001. Uuteen versioon on hyvät syyt, sillä 2000-luvulla Värttinä on esimerkiksi ollut mukana tekemässä maailman kalleinta musikaalia ja vallannut säveltäjä Tapio Tuomelan ansiosta kotimaisia orkesteriareenoita.

Uusi kirja alkaa The Lord of the Rings -musikaaliprojektin vaiheista. On makuasia, onko kertomus siitä, miksi Lassi Logrén on upottanut molemmat kätensä lontoolaisen wc-pöntön vesisäiliöön, juuri se, jolla kirja pitäisi avata. Jutusteleva tyyli tulee kyllä selväksi.

Vaikkei musikaalista tullut toivotunlaista menestystä, on onni, ettei koko projekti sittenkään hautautunut manageri Phillip Pagen tietokoneen roskapostien joukkoon.

Täydellisessä maailmassa Nevalainen olisi voinut panostaa musikaaliosuuteen enemmän, hankkia lisäkommentteja ulkomailta ja kaivella faktoja yksityiskohtaisemmin; sen verran erikoinen tapaus Sormusten herra musikaalimaailmassa oli.

Myös kansainvälisten levymyyntien faktat kiinnostaisivat, vaikka tiedot ovatkin hankalasti levällään. Värttinän myydyin levy Suomessa on edelleen Oi dai (1991) noin 50000 kappaleen myynnillä.

Nevalainen on haastatellut kirjaansa varten noin 40 henkilöä. Värttinäläisten henkilökuvat piirtyvät näköisen tuntuisina, ja värikkäitä keikkajuttuja piiskaryyppyineen riittää. Nevalainen kuvaa paljon myös luomisprosesseja, sitä, miten kollektiivisesti värttinämusiikki syntyy sekä soittamisen ja laulamisen nyansseja.

Ja sekin selviää, että Mari Kaasisen äänihuulet ovat asiantuntijan mukaan priimakunnossa.

Suosio on Suomessa hiipunut, mutta muualla keikkoja riittää ja Värttinä kokee olevansa Suomen lähettiläs. Ulkomaisille esiintymislavoille on kavuttu yli 500 kertaa, mikä on mahtava luku, suomeksi laulavalta bändiltä.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi