Vaihtoehtoinen USA - sympaattisesti

Jan Saxellin kirja reportaasikirja kertoo vaihtoehtoliikkeiden ja -ihmisten Yhdysvalloista.

Yhdysvallat on hieno maa. Siellä asustaa noin 300 miljoonaa ihmistä, joista osa on mänttejä juntteja mutta varmasti valtaosa mainiota, ystävällistä ja avointa porukkaa.

Suuressa maassa on paljon näkemisen arvoisia kohteita.

Niihin eivät tavallisen turistin vinkkelistä välttämättä kuulu esimerkiksi Yhdysvaltain sosiaalifoorumi, Katrina-myrskyn ja sitä seuranneiden tulvien tuhoamat New Orleansin korttelit, vegaanien kulkue New Yorkin Meatpacking Districtissä tai San Franciscon Mission-kaupunginosan kolmikerroksinen työväentalo, jossa toimii maahanmuuttajien ja intiaanien yhteenliittymiä, Latinalainen Amerikka- ja Palestiina-solidaarisuusryhmiä, vaihtoehtolehtiä ja köyhien uutistoimisto PNN.

Kaikissa näissä ja monissa, monissa muissa paikoissa on käynyt Jani Saxell ja kirjoittanut kokemuksistaan ja lukuisista kirjailija- ja muista haastatteluistaan tömäkän kirjan nimeltä Vaihtoehtoinen USA. Se on virkistävä ja sympaattinen.

Sympaattiseksi sen tekee Saxellin työskentelytapa. Kirja perustuu kolmeen Yhdysvaltain-matkaan, joista ensimmäisen Saxell teki Atlantaan ja New Orleansiin, toisen New Yorkiin ja kolmannen länsirannikolle.

Ensimmäisellä reissulla kaverina oli ystävä (?) ja kollega Teemu Koljonen, jonka kanssa kirjailija ahkeran työnteon lomassa teki aktiivisesti niin kutsuttua kuppia, kärsi niin kutsutuista mannertenvälisistä krapuloista ja riiteli.

Kaksi muuta matkaa tehtiin perheen kanssa. Reportaasikirjailija lykki lastenvaunuja, joskus haastatteluihinkin, ja kiirehti tapaamisista kortteerille, jossa kahta pientä lasta vahti Kale-vaari tai isoäiti. Vaimo otti kuvat.

"Hipsimme juhlijajoukkojen ohi Belltowniin. Pojat nukkuvat ja isoäitikin melkein. Iltakymmeneltä mekin simahdamme. Gonzommaksi USA-journalismi voi tuskin enää mennä", Saxell kirjoittaa.

No ei varmaan voikaan.

Perheen asettamat ilmeiset rajoitteet eivät kirjan sisältöä heikennä. Saxell on tehnyt valtavasti töitä vyöryttääkseen lukijan ihmeteltäväksi todella monimuotoisen vaihtoehtoliikkeiden ja -ihmisten Yhdysvallat.

Samalla tulee haastatelluiksi iso joukko kirjailijoita, joiden tuotanto kiinnostaa meitä valtavirrankin tallaajia. Hän kirjoittaa napakkaa ja selkeää tekstiä.

Saxellin kirja on vallan sympaattinen lisä tavanomaiseen Yhdysvaltain-tietämykseen. Monille sikäläisille tunnusomainen vilpittömyys ja innostus tuntuu puhkeavan kukkaan vaihtoehtoliikkeissä.

Ja niitähän piisaa. Saxellin mukaan yksin San Franciscossa toimii 1200 kansalaisjärjestöä. Ihan kaikkia niistä hän ei kaikeksi onneksi sentään esittele.

Vaihtoehtoväki arvostelee lähes kaikkea mahdollista maassaan. Kirjassa ei silti sorruta tavanomaisiin USA:n-vastaisuuden kliseisiin. Saxellin haastateltavat haluavat vain parempaa Yhdysvaltoja, jotkut tosin vähän omalaatuisillakin tavoilla.

Vaihtoehtoväen innostus on tarttunut vaihtoehtokirjailijaankin, mikä vain lisää kirjan sympaattisuutta. Kuvissa on toivomisen varaa ja ennen kaikkea kuvateksteissä. Monien kuvien esittämät henkilöt jäävät enemmän tai vähemmän arvailujen varaan.

Hatunnosto siis Saxellille. Mutta kuka on Jani Saxell?

"Koljonen on tietenkin fiktiivinen henkilö, samoin kirjassa yhtä lailla toilaileva Jani Saxell", kirjan esipuheessa kerrotaan.

Avuksi tulee Google. Sieltä löytyy jopa kuva FM Jani Saxellista, joka siis on olemassa. Sama henkilö esiintyy kirjan sivun 349 kuvassa, jossa toinen hahmo on ilmeisesti intiaanipäällikkö Frank Menusan. Vaikea sanoa varmasti, koska kuvateksti puuttuu tästäkin kuvasta.

Kirjoittaja oli Helsingin Sanomien Yhdysvaltain-kirjeenvaihtaja 2001-06.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi