Vallankumouksellinen brändää itsensä

Andrei Astvatsaturovin esikoinen näyttää vaikealta mutta on viihdyttävä metajuoruromaani Pietarin älymystöstä.

Venäläisetkin kriitikot valittelevat Andrei Astvatsaturovin nimen vaikeutta. Se kirjoitetaan vain harvoin oikein. Asiaa kommentoi myös kirjailijan kanssa samanniminen sankari debyyttiromaanissa, joka on täynnä metakommentaaria, itsetietoisuutta ja leikkiä nimillä ja tosielämän tapahtumilla.

Postmodernista metaromaanista on näin tullut bestseller, sillä myös laajat lukijakunnat ovat löytäneet Ihmiset alastomuudessa.

Haminalainen pienkustantamo Idiootti on tehnyt merkittävän löydön. Kustantamon puuhamiehen Tuukka Sandströmin suomennos on hyvää jälkeä.

Kirja on täynnä nimien pudottelua: suomennoksen takakannesta löytyvä kirjailijanimistä rakennettu ihmishahmo on mainiota kuvitusta romaaniin. Kukaan ei pysy nimistön perässä, ellei ole vihkiytynyt oikean Astvatsaturovin lähipiiriin.

Mitä suomalaiselle lukijalle voivat antaa esimerkiksi Mitja Kaluginin laukomat räävittömyydet puhelimessa tai viittaukset Ilja Utehinin artikkeliin tupakka-askien tekstien semiotiikasta?

Vaikka molemmat sankarit ovat olemassa ja kirjan sivuilla jopa itsensä näköisiä, heidät on kerrottu niin hyvin, ettei tällä todellisuuspohjalla ole väliä.

Aineksia ovat juorut, liioitellut tositapahtumat ja anekdootit, joita Astvatsaturov ensin kokosi blogiinsa, Venäjällä suosittuun Livejournaliin. Asettelemalla näitä merkintöjä peräkkäin ja sommittelemalla - ei vain kaikkitietävän, vaan kaikkivaltiaan - kertojan kommenttien avulla hän sai aikaiseksi romaanin.

Sillä on sukulaisia maailmankirjallisuuden historiassa Sternen Tristram Shandysta Hotakaisen Klassikkoon.

Venäläisessä kirjallisuudessa Astvatsaturovin tyyli muistuttaa kovasti Sergei Dovlatovia, joka oli anekdoottinovellien mestari. Dovlatov ei piitannut kertomiensa tarinoiden totuudellisuudesta, kunhan aikalaisnimet olivat oikeita: Joseph Brodsky, Eduard Limonov, Rudolf Nurejev, Alfred Schnittke...

Monet Dovlatovin pienemmistä sankareista elävät enää näiden anekdoottien varassa ja uudelleen suulliseksi perinteeksi palanneina.

Astvatsaturov on velkaa myös venäläiselle postmodernille proosalle, kuten Venedikt Jerofejevin Moskova-Petuškille tai Jevgeni Popovin Patriootin sielulle. Ne ovat kuitenkin vaikeita teoksia valveutuneellekin lukijalle. Ihmiset alastomuudessa sen sijaan on helppo, kevyt, nopealukuinen ja harmittoman viihdyttävä. Lukijaa harhauttavat upotuskertomukset palautetaan ruotuun lempein kysymyksin: "Vieläkö muistatte, missä olimme?" tai "Huomaatteko, rakas lukijani?"

Anekdootit ovat pirstaleista silppua ja sisäpiirin lööppejä, joita on kerrottu pitkään ja hartaasti. Osana romaanin kokonaisuutta ne menettävät kuitenkin itsenäisyytensä, mutta ei ole vaikea arvata, että niitä kertoillaan Smolna-instituutin käytävillä vielä pitkään.

Siis ennen seuraavaa, Astvatsaturovin jo ennalta mainostamaa jatko-osaa eli Skunskamera-romaania, jonka katkelmia hän lukee jo internetissä.

Astvatsaturov on tehnyt itsestään menestysbrändin kirjailijana. Hänen kasvonsa ja vaikea nimensä tunnetaan osana Pietarin kumouksellisinta vasemman siiven älymystöä, joka kokoontuu kirjallisiin keskustelutilaisuuksiin upouudessa lempipaikassaan eli Porjadok slov (Sanajärjestys) -kirjakaupassa.

Siellä järjestetään Astvatsaturovin omaa "Non-fiction Andrei Astvatsaturovin kanssa" -seminaarisarjaa. Kun häneltä kysyy, hän luonnehtii itsensä kirjalliseen marginaaliin ja kokee Albert Camus'n ja Jean-Paul Sartren tässä mielessä hyvin läheisiksi kirjailijoiksi:

"Yritän kuvata täydellisen yksinäistä, hylättyä ja paljastettua ihmistä, jota kulttuuri ympäröi pelottavana ja alistavana voimana".

Vanhaan tapaan Pietari on tämän kaupunkilaisia alistavan kauhun symboli. Pietarilaiset ovat Astvatsaturovin käsittelyssä haisunäätiä, muualta löyhkäävät ihanteensa omaksuneen kaupungin synnyttämiä luomuksia.

Astvatsaturov piirtää hurjalta kuulostavassa tulevassa romaanissaan lapsuutensa kaupunginosan muotokuvaa ja tekee siitä Venäjän imperiumin pienoismallia. Päiväkoti ja koulu ovat autoritäärisen väkivallan tyyssijoja ja ajavat lapset kapinoimaan.

Aikuisen Astvatsaturovin uudet kumoukset kytevät Pietarin kaupungin kaduilla ja pienissä kirjakaupoissa.

Kirjoittaja on venäläisen kirjallisuuden ja kulttuurin dosentti Helsingin yliopistossa. Andrei Astvatsaturov lauantaina klo 11.30 messujen Aino-lavalla.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi