Vampyyri on coolin esikuva

Vuonna 1816 lordi Byron, Percy Bysshe Shelley, Mary Godwin ja lääkäri John Polidori järjestivät kuuluisan session sveitsiläisessä linnassa, jossa he kertoivat toisilleen kauhukertomuksia. Session tuloksena syntyi kestäviä klassikoita, kuten Godwinin, myöhemmin Shelleyn, Frankenstein.

Yksi näistä klassikoista on nyt saatu suomeksi. 25-vuotiaana kuolleen John Polidorin Vampyyri, joka ilmestyi ilman tekijän nimeä vuonna 1819, on kaiken jälkeensä tulleen vampyyrikirjallisuuden esikuva, vaikka se on vain parinkymmenen sivun mittainen tarina. Vampyyri on yllättävänkin intensiivinen kertomus, jossa salaperäinen kreivi Ruthven vetää vastustamattomalla draivilla puoleensa nuoren ja hiukan typerän aatelismiehen Aubreyn. Aubreyta kiehtoo kreivin menestys, mutta myös tämän viileys. Kreiviä ei tunnu surettavan tai ilahduttavan mikään. Vampyyrimaiset toimensakin hän hoitaa siististi alta pois. Petojen riittiin keskellä öistä metsää vain vihjataan.

Ruthven on siis selvästi kirjallisuuden ensimmäisiä coolin mestareita. Bram Stokerin Dracula (1897) ja sen päähenkilön, transilvanialaisen kreivin, kaikki filminnökset ovat nekin silkkaa coolia. Samalla tavalla kylmiä ovat olleet melkein kaikki kirjallisuuden vampyyrit, vaikkapa Nancy A. Collinsin Musta yö - tummat lasit -teoksen (1989) roistomainen Morgan, jonka peniskin on jääkylmä.

Polidorin tarina laukkaa pitkin Eurooppaa. Ilmeisesti ajan aatelisnuorten traditiolla, Grand Tourilla, oli oma synkkä alitajuntansa. Samanlaisia pikareskiromaaneja ovat myös Collinsin ja Anne Ricen vampyyrikirjat, mikä kertoo vain siitä, miten vaikutusvaltainen malli Polidorin pikku teos on ollut.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi