Vapauden korkea veisu

Keskittyneitä kuvia ja tiivistä tekstiä

 Huora h -teos kulkee mielen syvissä vesissä. Sivun kokoiset pelkistetyt hiilipiirrokset jakautuvat kolmeen eri tarinaan, joissa Huora h etsii miestä, käy kuoleman maassa ja oivaltaa vapauden.

Maailma on autio: kuvissa näkyy tasankoa, horisonttiin häviävät kiskot ja satunnaisia rakennuksia. Mieleen nousevat etsimättä Giorgio De Chiricon metafyysiset kaupunkimaisemat. Kuvissa kulkee lakoninen päälausevoittoinen teksti.

Merkitykset löytyvät kuvien takaa, tarinan sisäisen logiikan kieltävälle kirja ei viestiään luovuta. Tässä tarinassa ei liikuta fyysisessä maisemassa, vaan pään sisällä.

Ensimmäisessä jaksossa Huora h haluaa naimisiiin. Sitä varten hän pukeutuu valkeaan pukuun. Tuuli lennättää hänet kellotapuliin, ja Huora h näkee kellojen paikalla killuvan naisia pullottavine hameineen.

Hän havahtuu: "Minä tunnen ruumiini. Ruumiini palelee." On lähdettävä pois ja riisuttava morsiuspuku. Onko tämä arvio avioliiton vaikutuksesta libidoon? Kun ruumiinsa on kerran luovuttanut, meneekö samalla sielu?

Kaikissa jaksoissa toistuu lähdön ja matkan teema. Kun elämässä on vielä arvoituksia, on edettävä, ja etsivä löytääkin usein jotain aivan muuta.

Ei auta jäädä lojumaan raiteille kuten väsynyt Huora h. "Mutta silloin Huora h tietää jälleen. Maassa makaaminen ei ole määränpää. Tässä hän ei ole vapaa."

Kuvat tihkuvat outoa pidäteltyä voimaa. Ne ovat tekstin lailla kurinalaisia, mutta jossain piilossa on ulospääsyä etsivää valppautta, päänsisäinen kokemusten kymi. Tämä pinnanalaisuus saa muotonsa kirjan keskimmäisessä tarinassa, jossa Huora h käy kuoleman maassa.

Sen maisemat ovat erilaisia kuin maan pinnalla. Sieltäkään ei löydy etsittyä miestä, vaan pääkalloja, mädäntyviä ruumiita ja toukkia. Kuolleita miehiä kaikki. "Huora h:n täytyy lähteä kuoleman maasta. Sillä, huora h on vapaa." Vain kuolleet eivät ole vapaita.

DDR:ssä syntynyt, nykyään Hampurissa taidetta opettava Anke Feuchtenberger (s.1963) on arvostettu piirtäjä ja graafikko. Hän on kulkenut omaa rataansa vahvoilla ja keskittyneillä kuvillaan.

Teoksen tiiviiden tekstien takana on kirjailija Katrin de Vries (s.1959). Pari on työskennellyt aiemminkin yhdessä, tämä on heidän toinen kirjansa Huora h:sta.

Suomalainen painos on jo kirjanakin kaunis. Se on huolella toimitettu ja painettu, ilo ottaa käteensä. Piirtäjä on jopa tekstannut itse suomenkielisenkin kirjan. Huora h kulkee omaa rataansa on vapauden korkea veisu. Vapaus ei löydy normeihin pitäytymisestä, kuoleman kaipuusta, nostalgiaan vajoamisesta tai periksi antamisesta. Sen etsimiseksi on oltava oma itsensä ja koottava ripaus uskallusta.

Ei lainkaan huono resepti.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi