Venäläiset emigrantit provinssissa nimeltä Helsinki Kodittoman älymystön arki

arina Wallmanin Kuja ker>

Marina Wallmanin Kuja kertoo venäläisen emigranttiperheen elämästä 1930-luvun Helsingissä. Lähtökohta voisi olla karun realistinen, kun asutaan ahtaasti, isä uurastaa sokeritehtaassa ja äiti ompeluateljeessaan. Näkijänä, kuulijana ja kokijana on kuitenkin Sasha-poika, ja hänen tajunnassaan sosiaalinen todellisuus ei riitä.

Todellisuuksia onkin useampia, ja Wallman limittää niitä kerroksittain.

Isä on entinen tsaarin armeijan lentäjä-upseeri, joka elää muistoissaan. Äiti hoitaa käytännön nykyisyyden. Arkipäivän rinnalle nousee venäläisen kirjallisuuden ja taiteen maailma, Pushkin, Gogol, Levitan ja muut.

Wallmanin kertojan ote on tunneherkkä, ja Marja Itkonen-Kaila välittää suomennoksessaan virityksen hyvin. Perheeltä puuttuu radio, mutta Sasha-poika toimii monella aaltopituudella langattomien viestien välittäjänä. Hän kokee erilaisuuden ja yhteenkuuluvuuden tunnot lasten kesken pienellä Eiran kujalla vielä pelkistyneemmin kuin perheen aikuiset ja heidän emigranttituttavansa.

Ryssänvihaa tai muuta sortoa Wallman ei kuvaa kuin aivan sivumennen. Hän keskittyy ihmisiin, jotka häilyvät omassa piirissään entisen, nykyisen ja tulevan välissä.

Älymystön

juhlat

Teoksen kokokohta on Tatjana-päivän juhla, jossa menetetty elämä herää hetkeksi uudelleen. Stanislavskin oppia saanut entinen näyttelijä, nykyinen parturi, lausuu Vaskiratsastajaa: "Ma rakastan ja lemmin sua, / sa jylhä luomus Pietarin", jolloin "kaipauksen aalto kävi yli kaikkien kasvojen".

Kuja kertoo lapsen näkökulmasta Helsingin venäläisten emigranttien kulttuurihistoriaa. Wallmanin ihmiset ovat kuitenkin paitsi emigrantteja myös intellektuelleja, jotka pitävät sosiaalisesta putoamisestaan huolimatta kiinni kulttuuritasostaan.

Näille ihmisille on selvää, että elämä on monikerroksista ja epävarmaa. Epävarmuuden ja irrallisuuden varaan rakentuu koko heidän olemassaolonsa, kun eletään "täällä provinssissa" Helsingissä ja mietitään mitä tekee Neuvostoliitto tai mitä Hitler.

Kuja tapahtuu Eirassa avoimen meren tuntumassa. Wallman antaa meren symbolisoida Sashan nuoruutta ja tulevaisuutta. Mutta meren avaruus on vain sen toinen puoli, toinen on uuden asunnon piha, "kivikaivo" monikerroksisten kivimuurien puristuksessa.

Sasha oppii elämää menneisyyden ja tulevaisuuden, työmiesten ja hienoston , meren ja kaivon välissä. Hän on kotimaattoman älymystön lapsijäsen keskellä 1930-luvun kehityskulkua.

Tulevaisuus on vasta tulossa, mutta sitä tärkeämpi on lapselle kesä, matka Terijoelle.

VESA KARONEN

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi