Viimeinen pyyntö: Antakaa meidän kuolla arvokkaasti

Iiro Viinanen ja Esko Seppänen riitelevät politiikasta, mutta heillä on yhteinen vetoomus päättäjille.

Porvari Iiro Viinanen oli pari vuotta sitten esiintymässä Akateemisessa kirjakaupassa, kun hän yllätyksekseen huomasi, että Esko Seppänen seisoi yleisössä. Oliko kommunisti haastamassa riitaa?

Viinanen odotti, että Seppänen tekisi hankalia kysymyksiä, sillä he edustivat politiikan äärilaitoja.

Viinanen on kova kokoomuslainen, entinen valtiovarainministeri, kansanedustaja ja vakuutusyhtiö Pohjolan pääjohtaja. Seppänen on entinen vasemmistoliiton kansanedustaja, joka jäi pari vuotta sitten eläkkeelle Euroopan parlamentista.

Toisin kävi. Tilaisuuden jälkeen Seppänen tuli Viinasen luokse ja kertoi hiljaisella äänellä, että hän sairasti samaa Parkinsonin tautia, jota tiesi Viinasenkin sairastavan.

Kohtaamisesta alkoi kahden poliittisen vastustajan vuoropuhelu, joka johti yhteisen kirjan kirjoittamiseen. Vasen oikea, oikea vasen on merkittävä kirja, 34 pitkää kirjettä ja lopussa yhteinen epilogi.

Seppänen on vanha taloustoimittaja, joka on tehnyt satoja radio-ohjelmia ja kirjoittanut kymmeniä kirjoja. Hän on myös taitava propagandanikkari ja osaa johdatella asiat mieleiseensä suuntaan.

Viinasella ei vastaavaa kirjoittajakokemusta ole, mutta hänellä on tapana omistautua asialleen. Niin hän tekee nytkin, ja pystyy hyvin panemaan Seppäselle kampoihin.

Turnauksen ideologinen jännite säilyy läpi kirjan. Sivutuotteena syntyy mahtava faktapaketti ajankohtaisista politiikan ja talouden ongelmista.

Molemmat ovat sumeilemattomia myös omiaan kohtaan. Viinanen haukkuu liike-elämän ahneita saalistajia, ja Seppänen moittii vasemmisto-organisaatioiden vallankäyttöä.

Keskustelun alkaessa miehet ovat kaukana toisistaan. "Arvoisa herra Viinanen", Seppänen aloittaa ensimmäisen kirjeensä. Viimeisen kirjeensä ylälaitaan hän kuitenkin kirjoittaa leppoisasti: "Porvariystäväni Iiro, Lahden ahkera."

Tiedä sitten, ovatko miehet vai mielipiteet lähentyneet, mutta presidentinvaalien toisella kierroksella Viinanen ja Seppänen äänestävät samaa ehdokasta, Sauli Niinistöä.

Seppänen kertoo kirjassa oman valintansa perustelut. Sekin on pieni pala poliittista historiaamme.

Kirjan merkittävin kirjeenvaihto ei kuitenkaan käsittele politiikkaa vaan armokuolemaa. Viinanen ja Seppänen taistelevat urheasti Parkinsonin taudin etenemistä vastaan, vaikka tietävät, että se on vain ajan pelaamista.

Kumpikin tuntuu aavistavan, että edessä on tuskaisa loppu.

Voisi joutua vuosiksi rullatuoliin tai sairasvuoteeseen toisten käänneltäväksi.

"Ei käy, sanon minä", Viinanen tokaisee ja vakuuttaa: "Kunnan holhokeiksi emme antaudu."

Sairaat vanhat miehet Iiro Viinanen, 67, ja Esko Seppänen, 65, olisivat valmiita jouduttamaan lähtöään, kun sairaus saa tulevaisuudessa heistä täyden vallan.

Soisi vetoomuksen havahduttavan päättäjiä. Kirjoittajat eivät enää pyydä muuta kuin oikeutta kuolla arvokkaasti.

Kyllä he ovat sen ansainneet.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi