Virtuaalitodellisuuden totuus ja harha

Pelevinin sankarit ovat jatkuvasti eksyksissä matkalla etsimässä jotain todellista
Hänen proosastaan koetetaan lukea nuoren venäläisen älymystön ääntä

Viktor Pelevin on uusimman venäläisen kirjallisuuden tunnetuin ja kuumin nimi. Häntä käännetään eri kielille ja hänen proosastaan koetetaan lukea nuoren venäläisen älymystön ääntä.

Pelevin aloitti kirjailijana 1990-luvun alussa. Hänen neljästä tähänastisesta romaanistaan on nyt suomennettu kaksi Hyönteiselämää ja Generation P . Esikoisromaani Omon Ra on julkaistu ruotsiksi Söderströmin erinomaisessa nykyvenäläisen kirjallisuuden sarjassa.

Mihin sukupolveen "nuori" (s. 1961) Pelevin sitten kuuluu? Omalla tavallaan hän ottaa kantaa luokitteluun ainakin viimeisessä romaanissaan. Generation P , jonka suomennoksessa nimi on jätetty aivan oikein suomentamatta, kuvaa Amerikkansa ja anglisminsa ahmaissutta kolmikymppisten venäläisten sukupolvea. Se on myös venäläisen Pepsin sukupolvi, joka joi sen venäläisenä pullotteena oikeasta haaveillen. Nyt heillä on aitokin tuote yhä epäaidommaksi käyvässä todellisuudessaan. Se on yksi Pelevinin pääteemoja.

Läntinen lukija

on Pelevinin tekstin ääressä ymmällä. Se vetää mukaansa ja kertoo paljon kiinnostavaa nykytodellisuudesta. Tulkinnoille ja vertailuille se antaa runsaasti materiaalia.

Sekä suomentaja Arja Pikkupeura että ruotsintaja Ben Hellman selviävät Pelevinin kielikaaoksesta kiitettävästi. Paitsi nykyvenäjän anglismeja, Pelevinin teksti vilisee muunnoksia ja väännöksiä mainoskielestä, virtuaalitodellisuuden teknisestä termistöstä, itämaisten uskontojen käsitteistä ja neuvosto- ja jälkineuvostoliittolaisen arkitodellisuuden yksityiskohdista.

Venäläisessä vastaanottajassa Pelevinin teksti on herättänyt voimakkaita reaktioita. Hän on luettu kirjailija. Hänen teostensa painosmäärät liikkuvat lähempänä massaviihteen kuin korkeakirjallisuuden myyntilukuja. Sanotaan, että hän on kaupallinen kirjailija, jota keskiluokan on helppo lukea ja tuntea olevansa muodikas.

Olin itse vuosi sitten venäläisen Booker-Smirnoff-palkinnon raadissa kannattamassa tuloksetta Generation P:tä kuuden ehdokkaan listalle ja sain huomata Peleviniä kohtaan tunnetut voimakkaat antipatiat. "Venäläiselle lukijalle joutava keskinkertainen kirjailija, länsimaiselle slavistille varmaan herkkupala."

Tuossa kuulemassani näkemyksessä tiivistyy venäläisen kirjallisen eliitin Pelevin-käsitys. Ja tottahan on, että länsimaisten slavistien kongressit jo vilisevät Pelevin-esitelmiä.

Koko 1990-luvun

kiivaana käynyt keskustelu postmodernismin venäläisestä ominaislaadusta on laantumassa. On selvä, ettei Pelevinin teoksia voi sivuuttaa sen käsittelyssä. Pelevin leikkii kirjallisilla ja historiallisilla viitteillä ja assosiaatioilla ja tiedostaa leikkinsä niin että leikkii jo leikeilläänkin.

Kirjalliset viitteet eivät kuitenkaan ole avain hänen teostensa tulkintaan. Ne ovat täysin yhtä neuvosto- ja nykytodellisuuden erilaisten ainesten kanssa. Ja kaikki ne sekoittuvat virtuaalitodellisuuden luomaan viitemaailmaan. Omon Ra on niistä puhtain ja romaanina ehkä selkein. Sen materiaali ja viitekehys on vielä selvästi neuvostotodellisuus ja sen luomat mytologiat , joiden keskellä sen sankari varttuu. Hyönteiselämää , jossa päähenkilöinä ovat hyönteiset ihmismäisine piirteineen, on viitteiltään kirjallisin ja toisaalta virtuaalimaailmasta eniten elokuvaan sidoksissa. Yksi sankarihyönteisistä elää elämänsä elokuvitse. Generation P on romaani virtuaalimaailmasta, joka on siinä ainoa jäljellä oleva todellisuus.

Kaikissa Pelevinin

teoksissa hänen sankarinsa liikkuvat erilaisten todellisuuksien labyrintissa. Todellisuuksia on monta ja kaikki ovat yhtä pettäviä. Pelevinin luomassa maailmassa kaikki on kaupan - myös todellisuus. Hinta on kova, siksi kaikki ovat eksyksissä, eniten itsensä kanssa.

Myös lukija eksytetään. Maailma antaa tuhat erilaista tapaa tarkastella todellisuutta ja maailmamme on vain erilaisia vaikutelmia siitä. Ero reaalin ja irreaalin todellisuuden välillä on täysin hävitetty. Mutta juuri tämä todellisuuskuva pakottaa kysymään todellisuuden perimmäistä luonnetta. Pelevin on vakavien kysymysten asettaja. Tsapajev ja Tyhjyys kyseenalaistaa päähenkilönsä, joka on yhtä aikaa todellinen ja myyttinen, mielikuva ja hallusinaatio. Omon Rassa päähenkilön todellisuus on se mikä on hänelle opetettu; päähenkilön suuri esikuva on legendojen luoma myyttinen hahmo. Todellisuuksien törmäämisestä tulee ristiriita ja tuska, mutta oikeata todellisuutta ei löydy. Hyönteiselämässä todellisuus on sen transformaatio, painajainen, joka onkin ainoa todellisuus.

Todellisuuksien rajaa hämärtävät myös keinotekoiset impulssit. Erilaisia huumeita käytetään jatkuvasti, itämainen mystiikka eri muodoissaan on Pelevinin sankareiden olennaista todellisuutta.

Näiden todellisuuksien ratkaisevaa roolia ei kuitenkaan pidä yliarvioida. Pelkissä huumehuuruissa Pelevinin sankarit eivät kulje, niiden käytön korostamisella on ironinen sävy.

Mitään yhtä oppia tai edes perusteellista tradition ja oppien tuntemusta Pelevin ei osoita. Hän sekoittelee erilaisia materiaaleja, joiden avulla todellisuus on muunneltavissa ja tulkittavissa uudelleen. Generation P :n sankari pitää yhteyttä toisiin todellisuuksiin kirjoituslaudalla, joka on ostettu yliluonnollisten yhteyksien ja vempaimien erikoiskaupasta.

Generation P

tapahtuu mainosmaailmassa, jonka syövereihin sen päähenkilö nyky-Moskovassa joutuu. Ainoaksi todellisuudeksi osoittautuu virtuaalitodellisuus, eikä muuta todellista ole kuin mainokset. Johtavia politiikkoja ja vaikutteita ei "todellisuudessa" ole. Heillä on vain virtuaalihahmot.

Koska muuta todellisuutta ei enää ole, virtuaalitodellisuus ei ole keinotekoinen, vaan ainoa todellinen. Virtuaalitodellisuuden luomisen yksityiskohtiin insinöörin koulutuksen saanut Pelevin paneutuu hartaasti. Mainosten kielen luomistarinat ovat väliin hauskoja, tekniset luomiskertomukset enemminkin uuvuttavia. Niissä on oletettavasti yhtä paljon kiinnostavia "todellisia" yksityiskohtia kuin pelkkää hämäystä.

Todellisuuksien

viidakossa Pelevinin sankarit harhailevat itseään etsimässä. Etsimistä he jatkavat silloinkin kun tietävät, ettei "todellisuutta" eikä yhtä identiteettiä ole. Tajunnantakaisina virikkeinä, kuvina, kuvajaisina ja myytteinä todellisuus tunkee kuitenkin tajuntaan. Harhat ovat todellisuutta ja niiden avulla aukeaa ja paljastuu jotakin olennaista ja ehkä kaikkein perimmäisin.

Tässä maailmankuvassaan Pelevin on selvästi modernismin, ennen muuta symbolismin, perillinen.

Symbolien maailma on kaikkein todellisin, ja kokija luo sitä koko ajan uudeksi. Pelevinin sankarit ovat jatkuvasti matkalla, etsimässä jotakin todellista.

He ovat täysin eksyksissä, mutta eksyksissäkin he etsivät. Sen Pelevin osoittaa selvästi, jopa ohjelmallisesti. Hän on itse asiassa moralisti, saarnamies ainakin. Jos nyt on tosissaan.

Pekka Pesonen

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi