Vitkuttelut on vitkuteltu

Toiviaisen rajuin sabotaasi jäi rankaisematta

 Vitkuttelut on vitkuteltu ilmastonmuutoksen hillinnässä, arvioi ympäristötoimittaja Pasi Toiviainen uudessa kirjassaan Ilmastonmuutos nyt. Muistiinpanoja maailmanlopusta.

Kirja on mainio, osittain pateettinen, osittain pelottava ja välillä jopa huvittava kuvaus Toiviaisen tutkimusretkistä ilmastonmuutoksen saloihin.

Toiviaisen sanoma on vastenmielinen: apokalyptinen ilmastokatastrofi on todennäköisempi kuin haluamme uskoa, ja jokaisen on tehtävä muutoksia omassa elämässään.

Suomessakin kaivataan edellävijöitä, jotka välittävät, astuvat esiin ja kantavat vastuuta - on osoitettava siviilirohkeutta, Toiviainen vaatii.

Ekoherätyksen vuonna 1988 saaneelle Toiviaiselle, 40, kasvihuoneilmiöstä tuli vuosiksi lähes pakkomielle. Hän ei kuitenkaan jäänyt kierimään maailmantuskaansa, vaan kehittyi 20 vuodessa oivalliseksi kansanvalistajaksi.

Toiviainen kertoo ilmastonmuutokseen liittyvistä faktoista, harhoista, uhkista ja tutkimuksesta sujuvasti, myöntäen omat ymmärryksensä rajat.

Toiviainen vie lukijan Schrippsin merentutkimuslaitokseen Kaliforniaan, Arizonan aavikolle, Britannian Hadleyn tutkimuskeskukseen ja Huippuvuorten jäätiköille. Hän tapaa johtavia ilmastotutkijoita ja samalla selittää ilmastonmuutokseen liittyviä ilmiöitä ja epävarmuuksia.

Pelkästään hiilidioksidimittauksista kuuluisan Charles Keelingin haastattelun takia kirja kannattaa lukea.

Ilmastonmuutoksesta Suomessa käytävä keskustelu on Toiviaisen mielestä tyhjän päällä: niilläkin, joilla on hyvin hatara kuva ilmastonmuutoksesta, on siitä äänekäs mielipide. Juuri näiden äänekkäiden kannattaisi lukea tämä kirja.

Lisäksi kun Suomessa pohditaan tarvittavia toimia, ilma on sakeanaan hurskastelusta.

Yksi koulukunta odottaa muutosta tavalliselta kansalaiselta, toinen koulukunta muistuttaa siitä, ettei yksilön teoilla ole merkitystä, vaan tarvitaan lakeja ja direktiivejä. Suomessa päättäjät ovat tulkinneet tilanteen siten, ettei kenenkään tarvitse tehdä itse mitään.

Tänä syksynä ilmastoasiat ovat ajankohtaisia, sillä Suomen on tehtävä päätöksiä uusiutuvasta energiasta. Viime lauantaina ilmestyi hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n neljännen arviointiraportin merkittävä yhteenveto.

Joulukuussa maailman maat neuvottelevat Balilla ilmastosopimusten tulevaisuudesta.

Ekoarkkitehtuurin kehittämisestä unelmoinut Toiviainen on valmistunut arkkitehdiksi, mutta hänen suunnittelemansa rakennukset rajoittuvat vanhempien kesämökin huussiin.

Kirja on lohdullinen niille, jotka huomaavat opiskelleensa väärää alaa. Arkkitehdistäkin voi tulla kelpo toimittaja.

Kirjassa naurattivat ennen kaikkea Toiviaisen kuvaukset omasta ahdistuksestaan ja epäonnisista yrityksistä tulla oikeaksi ympäristöaktivistiksi.

Toiviaisen rajuimmaksi sabotaasiksi jäi Jalkaliiton masinoima joutokäynnin vastainen tempaus 1990. Silloin Toiviainen liimasi väärin pysäköidyn Porschen tuulilasiin tarran, joka huomautti kuljettajaa tämän tekemästä erheestä.

Koska Toiviainen ei vaivautunut juoksemaan karkuun auton omistajan sännätessä kadulle, tapausta puitiin oikeudessa ilkivaltana. Hovioikeuden päätöksellä Toiviainen jätettiin tuomitsematta, mutta hän sai maksaa vahingonkorvaukset ja asianajokulut.

Valkoisen Porschen omistaja sai pysäköintivirhemaksun.

Helsingin Sanomat | hs.tiede@sanoma.fi