Voiko toisen elämän varastaa?

Joel Haahtelan romaani uppoutuu syvälle Raija Siekkisen mielenmaisemaan.

"Olin astumassa paikkaan, johon kenelläkään ei ollut asiaa, toisen ihmisen elämään, ja pelottavinta oli varmuus; ettei kukaan voisi estää minua, kieltää, hänkään ei voisi sanoa enää mitään."

"Hän" on kirjailija Raija Siekkinen (1953-2004) Joel Haahtelan minämuotoisessa romaanissa Katoamispiste. Haahtelan (s. 1972) seitsemäs romaani yhdistelee faktaa fiktioon taiturimaisin ottein. Niin nerokkaasti, että lukijaa hämätään viimeiseen asti. Katoamispiste on Tapaus, taidetta taiteen vuoksi. Tästä teoksesta olisi Raija Siekkinenkin pitänyt, ja hänelle Haahtela romaaninsa on omistanutkin. Jos he olisivat joskus tavanneet, sielunsukulaisuus olisi saattanut olla kohtalokasta...

Lukuelämyksenä Katoamispiste on puhdas, omalakinen romaaninsa, huolimatta biografisista viitteistä Siekkisen elämään ja tuotantoon. Katoamispisteen voi lukea myös elämäkertaromaanina malliin Helena Sinervon Runoilijan talossa tai Hannu Mäkelän Mestari.

Joel Haahtelalla on etulyöntiasema kohteeseensa. Haahtela on sekä kirjailija että psykiatri, ja hänen ja Siekkisen kerronnassa on jotain mystistä samaa: niukkaa, vähäeleistä, tiheää sisäistä draamaa.

Siekkinen kuoli kotinsa tulipalossa Kotkassa. Sattumaa tai ei, mutta Siekkinen kuoli kuten mielikirjailijansa, itävaltalainen filosofian tohtori Ingeborg Bachmann - nukahti vuoteeseen tupakoidessaan. Katoamispiste on monitulkintainen romaani miehestä, joka etsii kirjailija Raija Siekkistä ja hänen mielenmaisemaansa. Mies pääsee pelottavan lähelle: "Oli lapsi, tyhjä huone, rakkaudeton tila. Oli puhumattomuus, vuodet, talo."

Romaanissa ei kerrota Siekkisen kuoleman jälkeisestä debatista, miten kritiikki tai sen puute vaikuttivat taiteilijan elämänhaluun. Silti Haahtelan hämmentävä, taidokas tajunnanvirran ja etäännyttämisen tarina juuri paljastaa lukijalle virtuoosimaisen novellistin elämänhalun ja sen sammumisen.

Katoamispisteen voi lukea myös psykoanalyyttisenä dekkarina. Mieslääkäri törmää Albertinkadulla sattumalta ranskalaiseen, eronneeseen naiseen, joka etsii Suomesta kadonnutta miestään Paulia. Lääkäri vie naisen sateesta Ekbergin lämpimään saliin. Nainen, Magda Roux, katoaa seuraavana päivänä hotelli Tornista viestiä jättämättä.

Sitä ennen lääkäri ja Magda ovat ehtineet koluta Tarkk'ampujankadulla sijaitsevan matkustajakoti Lahjan, josta löytyy pahvirasia Paulin tavaroita ja ranskankielinen hiirenkorville luettu Yves Navarren romaani La dame du fond de la cour.

Magda muistaa Navarren tehneen itsemurhan Pariisissa 1994 barbituraattien yliannostuksella.

Lääkärimme matkustaa Pariisiin ja tapaa Magdan, joka ottaa käsilaukustaan Paulin omistaman Raija Siekkisen romaanin, Une fissure dans le paysage, alkuperäiseltä nimeltään Häiriö maisemassa.

Ulkoinen juoni on vain ohut kerros matkalla päähenkilöiden sisimpään ja syvimpään. Romaanin johtoteema on samansieluisten kirjailijoiden kohtaaminen. Haahtela on kuvannut naisten tuntoja herkästi edellisissäkin romaaneissaan, vaikka liikkuu perin pikkuporvarillisissa kehissä.

Minäkertoja haluaa tietää kaiken kohteestaan, joten hän matkaa Raijansa jalanjäljillä Kotkasta Pariisiin, Nizzaan, lapsuuden maisemista yksinäisyyden saareen, arkistoista omaan alitajuntaansa.

Kertoja myöntää rikoksensa omahyväisyyden, "halun ottaa haltuun jotain toiselle kuuluvaa, omia se osaksi itseäni ennen kuin kukaan muu ehtii; kuten kaikki elämänvarkaat ennen minua."

Raijaa ja Magdaa vaivaa sama sairaus, unohtamisen ja muistamisen sairaus, lähtemisen vimma.

Psykiatrit tuntevat käsitteen dissosiatiivinen pakkovaellus, jonka kertojaminäkin tuntee. Vaellus laukaisee traumaattisen kokemuksen, jolloin voi unohtaa vanhan identiteettinsä.

Haahtelan romaanissa ollaan koko ajan matkalla, maailmalla ja minuuksissa. Katoamispiste on esteettinen paljastuskirja, kunnianosoitus kuolleelle kirjailijalle.

Kertojaminää vaivaa Siekkisen "sanojen täydellisyys, niiden oikea paikka, täsmällisesti loksahtelevat lauseet, niiden rikkumaton rytmi ja lumo, kieli; suoja tai muuri, jonka taakse näki ja joka samalla jätti varjoon, kieltäytyi paljastamatta itseään".

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi