Yksinäisyys kalvaa nuorta naista

SARJAKUVA. Taidesarjakuva voi Suomessa erinomaisesti - jopa niin, että on helppo unohtaa vanha mielikuva sarjakuvasta lastenkulttuurina. Anne Muhonen jaksaa sentään tehdä sarjakuvia nuorille. Hän on julkaissut neljä osaa Ada-sarjaansa. Ystäväni varjo on jo Muhosen yhdeksäs julkaisu ja kunnianhimoisin. Senkin päähenkilö on nuori nainen, kumminkin jo työelämään siirtynyt. Hiuspehkonsa raosta kurkkiva ujo tyttö kärsii yksinäisyydestä. Hän alkaa keskustella varjonsa kanssa. Se on dramaturgisesti näppärä konsti käsitellä yksinäisyyttä ilman toista henkilöhahmoa, joka uhkaisi ratkaista aiheena olevan ongelman. Varjon ja päähenkilön suhteesta syntyy myös hitunen kuvallista runollisuutta.

Sävy on mietteliäs. Muhonen ei kaihda paatosta, joka sopinee nuorelle kohdeyleisölle. Välillä hän leikkaa sitä hienoisella ironialla.

Muhonen piirtää nätisti. Hillitty ja murrettu värisävytys korostaa tunnelmia ja tuo mieleen mykkäelokuvien kuvamaailman.

Yksinäisyys ei ole helppo aihe. Muhonen ei sano siitä suuria syvällisyyksiä, mutta onnistuu käsittelemään aihetta hienovaraisesti. Hän ei lankea imelän onnelliseen loppuun, muttei toisaalta jätä hahmoaan syvimpään murheeseenkaan.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi