Kotikatsomosta
Käyttäjän kommentit yhteensä: 677
  • Meillä on läjäpäin olemassa oikeustapauksia, missä ikään kuin kepillä on kokeiltu jäätä, meneekö kanne läpi. Ja kun liian monta kertaa ei ole mennyt, niin lopuksi me kaikki veronmaksajat olemme joutuneet kustantamaan turhat oikeudenkäyntikustannukset ja muut korvaukset.

    Ei pidä unohtaa, että Tiuraniemen johtama Finavian hallitus teki päätöksen kanteiden nostamisesta äänin 4-3.

    Siinä tilanteessa vastuullinen omistajaohjaaja katsoo perään, miksi päätös oli näin tiukka ja pyytää lisäselvitystä. Jos Tiuraniemi kokee sen puuttumisena, niin se on hänen ongelmansa.

    Nyt vasta on tekeillä selvityksiä, joiden pohjalta voidaan vasta lopullisesti arvioida, onko kanteiden nostamiselle, ja millaisille, pohjaa.

  • Kirjoititpa pitkän sepustuksen, jossa oli mutua paljon, mutta tosiasiapohjaista faktaa olematon määrä. Mutta näinhän se menee, että politiikka on hyvin pitkälti tunnepitoinen asia. Muutama vuosi sitten tehdyn kyselyn perusteella vain noin 10 % äänestysikäisistä voi sanoa tietävän politiikan asiasisällöistä. Tässä suhteessa kuulut enemmistöön.

  • Tuo ei pidä alkuunkaan paikkansa. Kokoomus on pärjännyt aina, kun se on politiikassaan siirtynyt vasemmalle kohti keskustaa. Kokoomuksen kannattajakunnassa vain pieni joukko on niin varakasta, että sillä olisi varaa Lepomäen oikeistolaiselle politiikalle. Suurin kokoomuksen äänestäjistä on koulutettua keskiluokkaista kaupunkilaista palkansaajaa suurine asuntovelkoineen.

  • Ei se ihan noin ole kuin sanot.

    Ensinnäkin Stubb ei tullut kokoomuksen johtoon pystymetsästä. Taustalla oli 6 vuotta ministerinä ja sitä ennen 4 vuotta meppinä. Hallituksen kaikista ministereistä hän on politiikassa kokenein.

    Toiseksi, Stubbin suurin ongelma on ollut Stubb itse. Hän unohti, että pääministerinä ja valtiovarainministerinä hän edustaa myös instituutiota, jolle on perinteisesti ollut ominaista hillitty käytös ja tyyli sekä harkitut puheet. Siinä hänellä on ollut näihin päiviin asti paljon parannettavaa.

    Kokoomuksen ongelma ei ole hallituksessa harjoitettu politiikka tai miten kokoomus on siellä saanut tavoitteitaan läpi.

    Kokoomuksessa ongelma on nyt siinä, että sen kannatus ei ala nousta niihin lukemiin, mihin se Kataisen aikana oli tottunut. Silloin kansanedustajat alkavat katsoa hermostuneina toisiaan, kuka meistä tällä menolla tippuu seuraavissa vaaleissa.

    Jokainen kokoomuslainen ymmärtää, että Stubb on koheltamisillaan menettänyt äänestäjien silmissä uskottavuutensa. Silloin ei hänen johdollaan myös nousua tapahdu. Vaalit kun voitetaan liikkuvien äänestäjien antamilla äänillä tai että nukkuvat saadaan vaaliuurnille.

  • Olet oikeassa, on tämä erikoista näytelmää.

    Esim. eläkeyhtiöiden hallituksissa istuu vasemmistolaisia ay-pamppuja siunaamassa huikeita palkkioita ja bonuksia johtajille. Sitten eduskunnassa kuulemme vasemmistoleiristä paheksuntaa ökypalkoista ja -eduista sekä tuloerojen kasvusta.

    Köyhiltä duunareilta otetaan ay-jäsenmaksuna lisäveron omaisesti jopa 1,5 - 2 % bruttopalkasta kuukaudessa, kun samaan aikaan liitot makaavat miljardiomaisuutensa päällä. Sitten eduskunnassa kuulemme vasemmistoleiristä paheksuntaa pieni- ja keskituloisten liian korkeasta verotuksesta.

    Ja rahaa tulee lisää koko ajan, josta osa tilitetään puoluetukena vasemmistopuolueille huolimatta siitä, että niiden yhteenlaskettu kannatus edustaa aivan jotain muuta kuin jäsenistön mielipide. Sitten eduskunnassa vasemmistoleiristä ollaankin vaiti.

    Onhan tätä.

  • Sipilä on oikeassa. Mistäpä Rinne ja SDP eivät olisi Sipilää ja hallitusta syyttäneet. Viimeisin syytös Rinteeltä on, että Sipilä on syyttänyt demareita syyllistämisestä.

    Kansakunnan poliittinen muisti on lyhyt.

    Viime vaalikaudella SDP:llä oli kaikki eväät nostaa Suomi suosta. Oli valtiovarainministerin, opetusministerin, työministerin ja peruspalveluministerin salkut. Se makasi ratkaisujen päällä, mutta rohkeus petti kokonaan.

    Miten kävi? Kaikki jäi tekemättä, kun odoteltiin ulkomailta tulevaa talouskasvua, joka vetäisi Suomen suosta. Sitä ei tullut, sen sijaan toimeton hallitus tiputti EU:n talouskasvun mittapuulla mitattuna Suomen toiseksi viimeiseksi heti Kreikan jälkeen. Tipuimme kuin eno veneestä.

    Ja kuin pisteeksi iin päälle Rinne oli vähän aikaisemmin syrjäyttänyt Urpilaisen, joka oli viimeinkin havahtunut uudistusten välttämättömyyteen. Ei käy, sanoi Rinne ja hankki ei-linjalleen taakseen puoluekokouksen niukan enemmistön.

    Ts. ei Rinteen johtamasta demareista ole uudistajiksi. Sen sijaan haikaillaan jonnekin 1970-luvulle, jossa valtio päsmäröi kaikesta. Niin, millä rahalla kun rahaa ei ole paitsi velkarahaa?

    Ja viime vaalikauden loppu olikin poliittista historiaa. Hallituspuolueet itse äänestivät hallituksen esityksiä vastaan. Vaalikausi päättyi sekasortoon.

    Eikä sovi unohtaa, että SDP itse ajoi eduskuntavaaliohjelmassaan lähes yhtä suuria leikkauksia kuin hallitus on päättänyt. Siitä se vaikenee, ja sitä ei kukaan enää mainitse.

    Oppositiossa SDP on vaihtoehtobudjetissaan esittänyt mojovan summan virtuaalista lisärahaa, jonka perusteella kaikki hallituksen säästöpäätökset ovat vääriä. Puhumattakaan uudistuksista. Eduskuntavaaliohjelmansa miljardien leikkauslistasta ei ole enää jälkeäkään.

    Sitten se sanoo, että meillä on vaihtoehto.

    No joo.

  • Se on tappioksi. Lepomäki on tyytymätön kilpailukykysopimukseen. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että pieni- ja keskituloisten palkkoja ei nyt olla leikkaamassa tarpeeksi eikä työehtosopimusten yleissitovuutta, joka antaisi työntekijälle jonkinlaisen perälaudan sille että palkalla tulisi toimeen, ei olla murentamassa. Lisäksi julkisia menoja, käytännössä sosiaaliturvaa, pitäisi leikata ja ehdollistaa enemmän. Kysyn vain, kuinka monella suomalaisella on tähän varaa?

  • Muualla avustajat omaavat raitaisen kokemuksen ja ovat väitelleistä tohtoreita. Kokoomuksessa riittää, että on alle 30-vuotias, on käynyt rippikoulun ja on toiminut kokoomusnuorissa.

  • Stubbin kritisointi lähtee kokoomuslaisten utopiasta, että se hallituksen pienimpänä puolueena voisi sanella päätökset. Siihen voi vain todeta, onko kokoomuslaisten ylimielisyydellä mitään rajaa?

    Kokoomuksen suurin ongelma on laiskuus ja ylimielisyys. Kuten jutussakin sanotaan, ei se tee lainkaan aatteellista työtä. Siksi kokoomuksella ei vuosikymmeniin ole ollut linjaa, johon esim. sen eduskuntaryhmä voisi sitoutua. Siksi kokoomuksen eduskuntaryhmä on nyt täynnä erilaisia kuppikuntia. Vaalitulos ja gallupkannatus sanelevat tyytyväisten määrän, ei politiikan linja.

    Käytännössä Kataisen-Tujusen kaudella kokoomus keskittyi yksinomaan voittamaan vaaleja erilaisilla mielikuvilla, kuten "Sari Sairaanhoitaja" ja "Työväenpuolue". Jyrki Katainen oli tässä loistava myyntimies, vaikka hänen sanansa sisälsivät lukemattomia ristiriitoja. Todellisuudessa Etelä-Euroopan verotustasolla on mahdotonta kustantaa pohjoismaisia hyvinvointipalveluja. Tämä meni kansaan kuin häkä ja toimittajat nielivät viestin koukkuineen päivineen. Siksi valtiolla on enemmän menoja kuin tuloja.

    Kokoomuksessa kotiläksyjen tekemättä jättäminen näkyy nyt siinä, että sillä on pallo hukassa jokaisessa asiassa. Käytännössä kokoomukselle syöttöjä antavat lähinnä pääomapiirejä edustavat lobbarit. Etujärjestöpolitiikalla ei Suomea ole nostettu suosta vaan päinvastoin. Rikkaat ovat rikastuneet ja tavallinen kansa on köyhtynyt.

    Mahdollinen puheenjohtajavaihdos kokoomuksessa tarkoittaisi sitä, että jo kolme vuotta ennen seuraavia vaaleja näkisimme samanlaisen poliittisen kaaoksen kuin oli viime vaalikauden viimeinen vuosi. Uudella puheenjohtajalla kun on pakonomainen tarve näyttää, että meno muuttuu. Se tarkoittaisi sitä, että Stubbin kuittaamia päätöksiä hallituksessa työnnettäisiin paperisilppuriin.

    Vaikka media on ottanut tehtäväkseen keikuttaa valtaa, niin Stubbin kohdalla suosittelisin harkintaa. Suomella ei ole varaa poliittiseen kriisiin, jonka kokoomuksen uusi puheenjohtaja toisi väistämättä.

  • Eihän kukaan tosissaan usko, että untuvikko Lepomäestä puhumattakaan Harkimosta olisi ainesta puheenjohtajaksi ja ministeriksi.

    Se kuuluisa Sokea Reettakin näkee, että käynnissä on poliittinen peli. Pannaan ensin puskutraktoriosasto asialle raivaamaan kuninkaalle tilaa.

    Ei ole sattumaa, että ensin oli Vapaavuoren kokoomusta ja politiikkaa kritisoiva kirja, jonka jälkeen alkoi kokoomuksen oikeistosiiven hyökkäys Stubbia vastaan.

    Ts. kokoomuksen änkyräsiipi yrittää selvästi ajaa julkisuuden kautta Stubbin nurkkaan ja samalla levittää punaista mattoa Vapaavuoren valinnalle kokoomuksen puheenjohtajaksi taputuksilla ilman äänestystä. Siinä se voi onnistua, mikäli media ylläpitää viikosta toiseen kärhämää esillä.

    Tässä on se iso kuva ja varsinainen maali: Stubb ulos ja Vapaavuori tilalle.

    Se merkitsisi loppua Sipilän hallitukselle, koska uuden puheenjohtajan on pakko näyttää, että politiikka hallituksen muuttuu. Silloin jo päätettyjä asioita revitään auki. Tästä on kokemuksia viime vaalikaudelta ja siihen soppaan ei ole Suomella enää varaa.