Hiiliä pesään, tulitikku perään ja makkarat tirisemään. Grillaus on suomalaisille rakas kansallisurheilulaji, jota harrastetaan kesäisin ahkerasti niin pihoilla kuin kesämökeilläkin.

Aina näin ei ole ollut. Vielä ennen 1960-lukua grilli löytyi harvasta kodista. Herkkusuut harrastivat grillaamista yleensä kotitekoisilla laitteillaan. Puhuttiin pariloinnista tai paahtamisesta.

Ruokaharrastaja Jaakko Rahola, 76, muistaa, miten hänen isänsä teki 1940-luvulla hiilloksen huvilan takan hormiin ja pariloi nokiluukun päällä pihvejä silakkahalsterissa.

Myöhemmin vuonna 1962 perhe sai lahjaksi teräksisen painesäiliön päädystä hitsatun grillin. Rahola muistelee, miten hän yritti ostaa grillikylkeä Turun kauppahallissa. Kyljet tunnettiin silloin sian kylkiluina, mutta niitä ei hallista löytynyt.

"Kuulin kahden emännän ihmettelevän, mitä olin yrittänyt ostaa. Toinen päivitteli, että tiek sää mitä, ne hullut helsinkiläiset ostava sian luita ja paistava pihalla!", Rahola kertoo.

Grillihiiliäkään ei vielä saanut kaupoista, joten Raholat suuntasivat ostoksille rautatukkuun. Sieltä he kantoivat kotiinsa säkkikaupalla samoja hiiliä, joita sepät käyttivät pajoissaan.

Amerikassa grillihiilet sen sijaan jo tunnettiin: maailman ensimmäiset teollisesti valmistetut hiilibriketit tuotti autotehtailija Henry Ford 1920-luvulla. Ne tehtiin puujätteestä, jota syntyi autojen puukorien valmistuksessa.

Varsinaisen grillibuumin Suomessa sytyttivät pallogrillit 1960–70-luvun vaihteessa.

Mallin oli keksinyt 1950-luvulla yhdysvaltalainen George A. Stephen. Tämä grilliruokien ystävä oli kokkaillut avogrilleillä, mutta oli tyytymätön lopputulokseen.

Hän työskenteli meripoijuja valmistavassa yrityksessä ja keksi halkaista poijun grilliksi. Poijun alaosa sai jalat, ja yläosasta tuli kansi. Kun hän vielä asensi siihen pellin, unelmien grilli oli syntynyt. Pallogrillistä tuli kansainvälinen menestystarina.

Suomalaisiin kotitalouksiin grillit toivat tasa-arvoa. Niiden myötä miehetkin innostuivat kokkaamaan.

Intoa riitti kuitenkin usein enemmän kuin taitoa.

"Tavaksi tuli sanoa, että kyllä huomaa naapurin isännängrillaavan taas, kun savu ja käry levisivät puoleen pitäjään", muistelee tv-kokkien pioneeri, keittiömestari Jaakko Kolmonen.

Ritilällä kärisevät makkarat, possunkyljet ja broilerit tahtoivat palaa, sillä hiiligrilleissä lämpötila nousee korkealle.

Grillauksen taito oli päässyt modernien kaasu- ja sähköliesien myötä unohtumaan suomalaisilta, vaikka lihaa oli kypsennetty Suomessa tulella ja ritilällä jo esihistoriallisella ajalla.

Grillaaminen alkoi onnistua meillä vasta 1980-luvulta lähtien, kun kaasu- ja sähkögrillit alkoivat yleistyä, Kolmonen sanoo. Niissä oli aiempaa helpompaa säätää kuumuutta.

Vähitellen grilleihin tuli lisätoimintoja ja niistä kehittyi monipuolisia kesäkeittiöitä.

Vaikka moni suomalainen viettää tämänkin kesän grillin lämmössä, Jaakko Kolmosta ei nähdä sytyttelemässä hiiliä.

"Jouduin grillaamaan aikanaan niin paljon, että se alkoi tympiä. Teen mieluummin ison kattilan kalasoppaa."