Lähes satavuotias mansardikattoinen huvila pilkottaa tuuheiden koivujen takaa Hollolan Herralassa.

On kesäinen aamupäivä, eikä mistään voi arvata, että kunnianarvoisan talovanhuksen sisällä on käynnissä hurjat kiihdytysajot.

Viisivuotias Elmo Förnäs trimmaa uusia pikkuautojaan isovanhempiensa ruokasalissa. Polvihousuinen poika on kuin Juho Rissasen maalauksesta.

Se sopiikin kuvaan, sillä alakerran huoneiden väritys on taidemaalarin itsensä suunnittelema.

Salin vaaleanpunainen katto kuvaa ilta-aurinkoa ja työhuoneen vaalea turkoosi aamutaivasta, taiteilijan kerrotaan selittäneen aikoinaan värivalintojaan.

Kaikki on säilytetty huvilassa entisellään, sanoo talon emäntä, lääketieteen lisensiaatti Riitta Ristolainen. Jopa ruokasalin alkuperäiset, kudotut pellavatapetit ovat kuin ihmeen kautta säilyneet ehjinä, hän kertoo.

Huvilan rakennutti vuonna 1918 professori Kaarlo Taskinen, Ristolaisen isoisä. Hän palkkasi tehtäviin nimekästä ystäväpiiriään, johon taidemaalari Rissanenkin kuului.

Arkkitehtinä toimi Usko Nyström. Hän oli niittänyt aiemmin mainetta suunnittelemalla muun muassa Imatran Valtionhotellin, komean jugendlinnan.

Taskinen halusi kuusilapsiselle perheelleen kesänviettopaikan, joka tarjoaisi myös särpimen leivälle. Taskilaksi ristityn huvilan takana oli suuri hyötypuutarha marjapensaineen ja perunamaineen.

Vielä Ristolaisen lapsuudessa puutarhaa hoidettiin puutarhurin ja kuuden sisaruksen voimin.

"Vanhempani olivat molemmat opettajia, ja pitkät kesälomat vietettiin kokonaan täällä Taskilassa. Kasvimaassa riitti kitkemistä loputtomiin", Ristolainen kertoo.

Nyt huvilassa viettää kesiä jo viides sukupolvi. Vilinää riittää, kun tyttärenpojat Elmo ja hänen kolmevuotias veljensä Alvar Förnäs kirmaavat ympäri salia.

Kolme tytärtä perheineen vierailevat huvilalla joka kesä viimeistään suvun perinteikkäillä rapujuhlilla. Aikaisemmin ravut on nostettu viereisestä Hahmajärvestä, mutta parina viime kesänä ne on haettu ravustuskiellon takia marketista.

Ristolaisen äiti testamenttasi Taskilan tyttärelleen 1970-luvun alussa.

"Hän halusi jo varhain varmistaa talon kohtalon. Jos silloin olisin tiennyt, miten vaativaa tällaisen huvilan kunnossapito on, en ehkä olisi yksin vastuuta ottanut", Ristolainen sanoo.

Vanhassa huvilassa on aina joku paikka rempallaan. Ristolainen on ratkaissut korjausongelman siten, että tekee joka aamu jonkun työn talon hyväksi.

Loppupäivän voikin sitten käyttää mielensä mukaan.

"Ikkunanpesussakin on täällä puuhaa. Jokaisessa aukossa on 48 pestävää pintaa. Aukkoja lienee parikymmentä", hän kertoo.

Kaksikerroksista, laudoitettua hirsitaloa on vuosien saatossa jonkin verran muutettu ja kunnostettu.

Alun perin kesäasunnoksi tarkoitettuun huvilaan on lisätty muun muassa lämpöeristystä.

Lisäksi keittiön viereiseen ruokakomeroon on rakennettu kylpyhuone, samoin yläkertaan makuuhuoneiden yhteyteen.

Sisävessastakin on nautittu jomuutama kesä.

Huvilan lämmitys hoituu kaakeliuunien sijaan sähköllä, mutta talon kaikki uunit ovat edelleen toimintakuntoisia. Myös kalustus on pitkälti sama, miksi se talon valmistuessa suunniteltiin.

"Halusin säilyttää ukin aikaisen tunnelman, vaikka tummat pinnat tekevätkin sisätiloista pimeitä. Harmoninen värimaailma antaa kuitenkin mielenrauhaa."

Tuusulan terveyskeskuksesta kaksi vuotta sitten eläkkeelle jäänyt Ristolainen asuu huvilassa miehensä Jorma Hämäläisen kanssa varhaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn. Vain sydäntalvi vietetään kaupunkiasunnossa Tuusulassa.

"Kerrostalossa ei tarvitse tehdä mitään. Säästän kaiken energian Taskilaan, nyt kun siihen on vihdoinkin aikaa", Ristolainen sanoo.