Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Siinä vain on sitä jotain

 |   | 
 
Matti Snellman
"En juuri koskaan istu tässä näin löhöten, vaan jompaan kumpaan kulmaan käpertyneenä", sanoo Mari Aaltonen Heikki Metsä-Ketelälle LC3-sohvaltaan.
"En juuri koskaan istu tässä näin löhöten, vaan jompaan kumpaan kulmaan käpertyneenä", sanoo Mari Aaltonen Heikki Metsä-Ketelälle LC3-sohvaltaan.
Kuka

Mari Aaltonen

 Helsinkiläinen 37-vuotias maa- ja metsätaloustieteen maisteri.

 Työskentelee UK Trade & Investmentissä, joka auttaa suomalaisyritysten sijoittumisessa Britannian markkinoille.

 Asuu Etelä-Helsingissä kerrostalossa avopuolisonsa Janne Lauttamuksen kanssa.

Kuka

Heikki Metsä-Ketelä

 Oli sarjassa kolme viikkoa sitten, koska hänen kummityttönsä kadehti Metsä-Ketelän kellotaulua.

 Helsinkiläinen 70-vuotias teollinen muoilija.

 Perheeseen kuuluu puoliso Kirsti Metsä-Ketelä.

 Valmistunut Taideteollisesta oppilaitoksesta. Opettanut mm. Antwepenin yliopistossa ja Taideteollisessa Korkeakoulussa. Jäänyt eläkkeelle teollisen muotoilun professorin virasta vuonna 2000.

 Suunnitellut mm. sekoittimia Orakselle sekä koulu- ja toimistokalusteita.

Sarjassa kerrotaan kodin esineistä, joita joku tunnustaa kadehtivansa.

Heikki Metsä-Ketelä ihannoi Le Corbusierin kulmikasta nahkasohvaa.

Heikki Metsä-Ketelän puheessa vilahtelevat tuon tuosta nimet Walter Gropius, Mies van der Rohe, Alvar Aalto, Peter Behrens, Le Corbusier.

Hän on vannoutunut funktionalismin kannattaja: oleellista esineessä on kauneuden lisäksi selkeä muoto ja käytännöllisyys.

Keskustelemme muotoilusta etelähelsinkiläisessä kodissa, jossa olemme Mari Aaltosen vieraana. Siellä Metsä-Ketelä napsauttaa valot katkaisijasta, jollainen on lähes jokaisessa kodissa: kulmikas, kookas, valkoinen.

Hän suunnitteli katkaisijan kauan sitten. "Tämä on ihanteitteni mukainen."

Aaltosen kodissa on jotakin Heikki Metsä-Ketelälle erittäin mieluista: LC3-sohva.

Sohvan omistaja Mari Aaltonen on Metsä-Ketelän vaimon ystävä.

"Haavelin tästä sohvasta jo 18-vuotiaana", Aaltonen kertoo.

"Se on malliltaan ajaton ja klassinen, ja juuri siksi mieluinen."

Aaltonen tunnustautuu intohimoiseksi sisustuslehtien ja -kirjojen lukijaksi. Niistä hän bongailee kalusteita ja hankkii niitä ajatuksella. Väliaikaista ei kaivata.

Le Corbusierin sohvaakin Aaltonen jaksoi odottaa toistakymmentä vuotta. Hän osti sen viisi vuotta sitten, eikä ole katunut.

Melkein kaikki kodin muut huonekalut ovat sohvan täydellisiä vastakohtia, kuten Philippe Starkin suunnittelemat läpinäkyvät akryylituolit.

Mutta takaisin Heikki Metsä-Ketelän huonekaluihanteeseen.

"Sohvan suunnittelussa ei luultavasti ole kiinnitetty lainkaan huomiota istuinmukavuuteen vaan ulkonäköön. Se on täysin puhdaslinjainen, mutta siitä tuli myös toimiva eli mukava. Siksi se on jäänyt elämään. Mittasuhteiltaan se on erinomainen: jykevä, mutta silti jollakin tavalla kevyen näköinen."

Muotoilijana Metsä-Ketelä tietää, että tämän sohvan valmistus on kaikkea muuta kuin helppoa.

"Metallikehikko näyttää putkista taivutetulta, mutta ei ole sitä. Sen jyrkkiä mutkia ei vieläkään kyetä valmistamaan taivuttamalla pitkää, suoraa putkea."

Metsä-Ketelä kertoo, että kulmien mutkat täytyy koota pienistä, muottiin puristetuista paloista hitsaamalla.

"Se täytyy tehdä käsityönä ja niin taitavasti, että putki näyttää saumattomalta ja yhtenäiseltä. Siksi se tulee myös kalliiksi."

Sohvaa kopioidaan paljon. Italialaisen Cassinan aito sohva – kuten Mari Aaltosella – maksaa runsaat 5 000 euroa.

Vielä yksi kysymys: Heikki Metsä-Ketelä, mikset ole hankkinut ihailemaasi Le Corbusierin sohvaa omaan kotiisi?

"Meillä ei ole lainkaan sohvaa, eikä sellainen kotiimme yksinkertaisesti sopisikaan. Katsomme televisiota vaimoni kanssa kahdesta Yrjö Kukkapuron Remmi-lepotuolista."

Sarjan seuraavassa osassa Mari Aaltonen paljastaa oman ihailun kohteensa.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi

Suosituimmat uutiset –
Elämä & Terveys