Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Asuntolainojen historia: Piti olla pankinjohtajan kaveri, lainoja mainostettiin lehdissä

Asuntolainan saattoi 1970-luvulla saada vain, jos tunsi pankinjohtajan. Sen sijaan 1980-luvulla pankit jopa tyrkyttivät rahaa kotien ostoon. Sitten tuli 1990-luvun alun lama ja rahahanat suljettiin.

Koti
 
Taru Taipale
Heikki Kotilainen HS
Jonotusta pankkitiskille syksyllä 1985.
Jonotusta pankkitiskille syksyllä 1985. Kuva: Heikki Kotilainen HS

Asuntolainaa on ollut viime vuosina niin helppo saada, että moni suomalainen on unohtanut, miten vaikeaa se joskus oli.

Vielä 1970-luvulla suomalaisilla pankeilla oli pulaa rahasta. Jos pankinjohtajalla oli kymmenen lainahakemusta, rahaa riitti vain kuuteen. Pitkät pankkisuhteet olivat arvossaan, ja lainansaantia helpotti, jos tunsi pankinjohtajan henkilökohtaisesti.

Rahoitusneuvos Matti Inha muistelee, miten 1980-luvulla tilanne alkoi rahamarkkinoiden avautumisen myötä helpottaa.

”Enää ei asuntosäästötilin avaamista varten tarvinnut jonottaa pankkiin”, hän sanoo.

Päinvastoin. 1980-luvun lopun huumassa pankit alkoivat suorastaan tyrkyttää lainaa.

Tässä jutussa muistellaan, miten suomalainen asuntolaina on muuttunut viime vuosikymmeninä. Muistatko sinä, milloin asuntolainan lyhennykset alkoivat mennä suoraan tililtä?

Suljettujen rahamarkkinoiden aikana Suomessa oli niukkuutta rahasta. Asuntolainojen takaisinmaksuaikojen piti vielä 1970- ja 1980-luvuilla olla lyhyitä, jotta raha saadaan nopeasti kiertoon. Asunto maksettiin velattomaksi useimmiten 7–8 vuodessa.

Lyhyet laina-ajat olivat mahdollisia ennen kaikkea siksi, että asuntolainan saamisen edellytyksenä oli merkittävä ennakkosäästäminen. Asiakkaan piti säästää pankin asuntosäästötilille vähintään 30 prosenttia ostettavan asunnon hinnasta, usein jopa puolet.

OP:n johtaja Erkki Böös muistelee, että osan säästöistä saattoi korvata sillä, että sukulaiset panivat omia rahojaan pankin määräaikaistalletukseen.

”Suomi ei ollut paljon pääomaa”, Böös sanoo.

Kun rahamarkkinat vapautuivat vaiheittain 1980-luvun loppua kohden ja pankit saattoivat lainata rahaa suoraan ulkomailta, myös asuntolainaa alkoi saada helpommin. Vuonna 1986 Suomessa siirryttiin markkinakorkoihin.

Siirtymä ei ollut ongelmaton.

”Sekä pankinjohtajat että asiakkaat olivat oppineet säännöstelyn aikana, että lainaa kannatti korkovähennyksen ansiosta ottaa niin paljon kuin saa, että asuntojen hinnat vain nousevat ja että korko on aina vakaa peruskorko”, Matti Inha sanoo.

Kun rahasta ei ollut enää pulaa, ennakkosäästämisen vaatimuksia löysennettiin ja laina-ajat pitenivät. Ihmisillä oli yhä paremmat mahdollisuudet ottaa yhä isompia lainoja. Pelkästään vuonna 1988 suomalaisten kotitalouksien velat kasvoivat peräti neljänneksen.

Asuntokauppa kävi kuumana, ja hinnat nousivat.

”Asuntolaina meni ihan myymiseksi. Pankit mainostivat lehtien etusivuilla”, Böös muistelee.

Hän toteaa, että rahamarkkinoiden vapauttaminen tapahtui talouden suhdanteen näkökulmasta onnettomaan aikaan.

Sari ja Tero Leppänen olivat parikymppisiä marraskuussa 1988, kun he ottivat pankista 350 000 markkaa asuntolainaa. Nuoripari osti ensimmäisellä asuntolainallaan 50-neliöisen kaksion Vantaalta ja remontoi sen mieleisekseen.

Vain kolme vuotta myöhemmin Suomi oli lamassa, ja asuntojen hinnat romahtivat. Hetkeksi asuntomarkkinat oikeastaan lakkasivat olemasta.

Sari Leppänen oli opiskelemassa, kun Tero Leppänen jäi työttömäksi.

Pankki ei antanut myydä asuntoa, jonka hinta oli puolittunut. Leppäsille olisi jäänyt asunnon myymisen jälkeenkin hirveästi velkaa. Korot olivat pilvissä.

Unelma-asunto oli muuttunut loukuksi.

Vaikeat vuodet tulevat usein Sari Leppäsen mieleen. Asuntovelat on nyt maksettu viimeistä penniä ja senttiä myöten, mutta Leppästen omat lapset alkavat lähestyä asuntolainaikää.

Äitiä hirvittää.

”Laman opetukset ovat jääneet mieleen. Meillä oli ihan helvetisti lainaa eikä pankki antanut myydä asuntoa. Oli kuin olisi ollut hirttoköysi kaulan ympärillä. Kituutimme vuosia asuntolainan kanssa”, Leppänen sanoo.

Hän ei syytä pankkia mutta sanoo toivoneensa, että siellä olisi ymmärretty painaa jarrua.

”Jos vaan pankissa olisi sanottu, että asukaa vielä vuokralla ja säästäkää vähän lisää, älkää muuttako yhteen. Olimme ihan liian sinisilmäisiä.”

HS
Tältä tiskiltä sai luottoa vuonna 1994 – jos sai.
Tältä tiskiltä sai luottoa vuonna 1994 – jos sai.

Lama muutti suomalaisten suhtautumista omistusasumiseen pitkäksi aikaa. Uusi sukupolvi varoi ottamasta asuntolainaa, mikä näkyi vuokra-asumisen suosion kasvuna. Markkinoille tuotiin asumisoikeusasunnot, joihin pääsi kiinni maltillisella määrällä lainaa.

”Laman jälkeen oli aika pitkä ajanjakso, jolloin sekä asiakkaat että pankit halusivat välttää kaikkia riskejä”, Erkki Böös sanoo.

Euroon siirtyminen toi Suomeen matalat korot ja uudenlaisen kilpailun pankkien välille. 2000-luvun hulluina vuosina pankit myönsivät 100 prosentin asuntolainoja lähes olemattomilla marginaaleilla.

”Euroajan alussa mopo karkasi vähän käsistä”, myöntää Matti Inha, joka toimi itse silloin Hypoteekkipankin toimitusjohtajana.

Finanssikriisi sai pankit jälleen kiinnostumaan riskeistä. Viime vuosina suomalaiset ovat saaneet lainatiskeillä tottua siihen, että pankki on erityisen kiinnostunut asiakkaan kassavirrasta eli siitä, mikä asiakkaan takaisinmaksukyky on.

Maksukykykään ei välttämättä riitä. Suomalaiset asuntomarkkinat ovat 2000-luvulla voimakkaasti jakautuneet kasvaviin ja taantuviin alueisiin. Hiljentyvillä paikkakunnilla voi olla vaikea saada asuntolainaa, koska pankin mielestä asunnoilla ei ole jälleenmyyntimarkkinaa.

Milloin asuntolainan lyhennykset alkoivat mennä suoraan tililtä? Vielä 1980-luvulla asuntolainaa lyhennettiin laskulla puolivuosittain. Moni säästi lyhennykset erityiselle lainanhoitotilille.

Kun 1990-luvulla ihmisten palkat alkoivat tulla suoraan pankkitilille, Postipankissa keksittiin, että lyhennykset olisi hyvä ottaa pois silloin, kun tililläkin on rahaa.

Oikaisu 18.1. klo 12:06: OP:n johtajan nimi on Erkki Böös, ei Bjöös.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!