Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Pilvenpiirtäjiä ja kaupunkivilloja Keskuspuistossa – tältä näyttäisi Helsinki, jos suunnitelmat olisivat toteutuneet

HS esittelee toteutumattomia suunnitelmia vuosilta 1922–2013.

Sami Takala

Jugendtyylinen kantakaupunki, tornitalojen täyttämä keskusta, pyörivä ravintola yli sadassa metrissä ja lasihotelli Presidentinlinnan naapurissa. Kaikki voisivat olla totta.

Vaikka suurin osa valmistelluista kaavoista etenee toteutukseen, monet Helsinki-suunnitelmat jäävät myös toteuttamatta. Hankkeet ovat kaatuneet muun muassa asukkaiden vastustukseen, suunnittelijoiden suuruudenhulluuteen, rahan puutteeseen ja luonnon suojelemiseen.

Toteutumattomia suunnitelmia kommentoivat HS:n asiantuntijaraati, johon kuuluu Aalto-yliopiston brittiläissyntyinen kaupunkisuunnittelun professori Trevor Harris, korkeaa rakentamista arvostellut arkkitehti Pekka Littow sekä arkkitehtuurin erikoislehden Arkkitehdin päätoimittaja Jorma Mukala.

1924: Keskieurooppalainen keskusta

Kuvittele, että seisot Helsingin Kansalaistorilla. Pyörit ympyrää. Et näe Postitaloa, Sanomataloa, Kiasmaa, Musiikkitaloa etkä Finlandia-taloa. Vieressäsi on suuria umpikortteleita. Leveiden katujen keskellä kulkee pitkä Esplanadia muistuttava puisto.

Tällaisella suunnitelmalla arkkitehti Oiva Kallio osallistui Helsingin keskustakilpailuun vuonna 1924 ja voitti sen seuraavana vuonna. Kilpailun tarkoituksena oli saada ideoita pääkaupungin kehittämiseksi. Päättäjien mielestä voittajaehdotus oli liian suurisuuntainen, jotta se olisi voitu toteuttaa.

Samantapaisia kaavaili arkkitehti Eliel Saarinen. Hän ehdotti, että Töölönlahti rakennettaisiin täyteen kortteleita ja keskustasta kulkisi suora bulevardi Pasilan päärautatieasemalle.

Raatilaiset pitävät Kallion keskustavisiota hienona. Mukalalle näkymästä tulee mieleen Pariisi tai Berliini. Hän on tyytyväinen, ettei ainakaan Saarisen suunnitelma toteutunut.

”Töölönlahti on itsenäisen Suomen tärkein julkinen paikka: luonnon ympärillä on Suomen urbaanein kaupunki. Se kuvastaa maata pienoiskoossa. Nykyisessä Kampissa on taas häivähdys Kallion suunnitelman urbaania toimintaa”, Mukala sanoo.

Arkkitehti Sigurd Frosterus puolestaan puuhasi 30-kerroksista kaupungintaloa, jonka piti nousta silloisen Heikinkadun eli nykyisen Mannerheimintien varteen suunnilleen siihen kohtaan, jossa on Kampin kauppakeskus.

Hallintokeskukselle asiantuntijat eivät lämpene.

Harrisin mielestä rakennus olisi ollut massiivisuudessaan ylilyönti ja ongelmallinen sekä sijainniltaan että symbolisesti.

”Se olisi tullut hieman ylemmäs kuin Mannerheimintie, mikä olisi korostanut julkisen sektorin valtaa”, Harris sanoo.

Arkkitehtuurimuseo
Kinopalatsin pilvenpiirtäjäsuunnitelman laati arkkitehti Väinö Vähäkallio. Valokuvakollaasi on vuodelta 1928.
Kinopalatsin pilvenpiirtäjäsuunnitelman laati arkkitehti Väinö Vähäkallio. Valokuvakollaasi on vuodelta 1928.
1928: Pohjoisesplanadin Kinopalatsi

Keskuskadun ja Pohjoisesplanadin kulmassa kohoaisi nyt 18-kerroksinen Kinopalatsi, jos Suomi-Filmin suunnitelmat olisivat toteutuneet. Paikalla on nyt Kirjatalo, jossa toimii Akateeminen kirjakauppa.

Rakennukseen piti tulla 1500-paikkainen elokuvateatteri, kauppoja ja toimistoja. Kompleksista käytiin vilkasta keskustelua, suunnitelma joutui vastatuuleen, eikä se saanut kaupunginvaltuustolta rakennuslupaa esitetyssä muodossa.

Lupa heltisi vuonna 1931 sen jälkeen, kun mahtipontisen rakennuksen suunnitelmaa suostuttiin madaltamaan 12-kerroksiseksi. Siinä vaiheessa arkkitehti Väinö Vähäkallion piirtämä rakennus jäi taloudellisten syiden takia rakentamatta.

Vierekkäin voisi olla nyt kaksi tornia, sillä Frosterus suunnitteli omaa torniaan Stockmannin tavarataloon. Kaksoistornit muodostaisivat portin ydinkeskustaan. Se saattaisi Harrisin mielestä olla liikaa. Nykyiseen on tyytyväinen Mukalakin.

”Helsingin ominaispiirre on horisontaalisuus. Siitä kannattaa pitää kiinni.”

Yleisradio
Yleisradio ehdotti 1950-luvulla Linnanmäelle 117-metristä linkki tornia, jonka huipulla olisi ollut pyörivä ravintola.
Yleisradio ehdotti 1950-luvulla Linnanmäelle 117-metristä linkki tornia, jonka huipulla olisi ollut pyörivä ravintola.
1959: Linnanmäen ravintolatorni

Nyt voisi nauttia illallista ja ihailla Helsinkiä 117-metrisen korkean tornin pyörivästä ravintolasta, jos Yleisradion ehdotus linkkitornista vuodelta 1959 olisi toteutettu.

Mallia oli haettu Tokiosta asti, mutta haaveeksi jäi, koska myös tässä asiassa Helsinki halusi poiketa muista maista. Vastaavia näköalatorneja on monessa kaupungissa ympäri maailmaa.

1970-luvun tornibuumin aikaan idea heräsi uudelleen henkiin: näköalatornit ovat 70-luvun kaupunkisuunnittelun symboleja.

Arkkitehtiliitto vaati, että tornista järjestetään suunnittelukilpailu. Keskustelu kävi kuumana, moni arkkitehti vastusti hanketta, eikä kilpailu tuottanut yhtään tyydyttävää tulosta.

Erillisen kutsukilpailun voitti arkkitehti Kosti Kuronen kolmijalkaisella tornillaan, mutta hanke kariutui rakennuslupavaiheessa. Ja hyvä niin, sanovat arkkitehdit 70-luvun tornista. 50-luvun versio oli heistä tyylikkäämpi.

”Liian kansanomaista Helsinkiin”, Mukala perustelee.

Harrisin mielestä huvipuisto taas kärsii sillisalaattimaisuudesta, jota korkea torni ei olisi ainakaan parantanut. Littow puolestaan sanoo, että ravintolatorni olisi saattanut olla tyylikkäämpi kuin nykyinen Panoraama-torni, joka pystytettiin Linnanmäelle vuonna 1987 ja tarjoaa kyydit 53 metrin korkeuteen.

1960: Sinebrychoffin toimistopuisto

Pussikaljoittelijoiden ja koiranulkoiluttajien suosiman Sinebrychoffin puiston paikalle Punavuoreen kaavailtiin jo 1920-luvun asemakaavasuunnitelmissa tiivistä kerrostaloaluetta.

Suunnitelmat lykkääntyivät, kunnes 1950-luvulla panimoyritys alkoi realisoida omaisuuttaan. Alueelle piti tulla liike-elämän keskus, jota varten järjestettiin arkkitehtuurikilpailu.

Sen voitti vuonna 1960 muun muassa Pihlajamäen lähiötä suunnitelleen arkkitehti Olli Kivisen suunnitelma. Siinä puiston keskellä kohosi 77 metriä korkea toimistotalo. Kritiikki johti tornin typistämiseen kymmenellä metrillä.

Suunnitelma sai hyväksynnän, ja uusi asemakaava esiteltiin vuonna 1965.

Tontin osti vakuutusyhtiö Fe-Te, ja yksi kilpailun tuomareista, Woldemar Baeckman, ryhtyi hankkeen suunnittelutyön jatkajaksi. Hän pyrki jälleen korottamaan toimistotaloa, ja hankkeen vastustus voimistui uudelleen.

Suunnitelman toteuttaminen osoittautui ennakoitua työläämmäksi ja kalliimmaksi, ja vakuutusyhtiö vetäytyi hankkeesta. Hanke haudattiin vuonna 1969.

Asiantuntijoiden mielestä komea suunnitelma oli väärässä paikassa. Harris sanoo, että olisi ollut banaalia rakentaa toimistotalo keskelle puistoa. Parempi paikka olisi ollut puiston laidalla, mutta silloin korkea rakennus olisi varjostanut naapurustoa.

Antti Hämäläinen
Merihakaan suunniteltu toimistotornien rykelmä olisi ollut 24-kerroksinen. Nykyiset asuintalot ovat 9–14-kerroksisia ja yksi toimistotorni 18-kerroksinen.
Merihakaan suunniteltu toimistotornien rykelmä olisi ollut 24-kerroksinen. Nykyiset asuintalot ovat 9–14-kerroksisia ja yksi toimistotorni 18-kerroksinen.
1964: Merihaan toimistotornit

Kun Wärtsilä oli luopumassa teollisuuskortteleistaan Sörnäisten rantatiellä, yritys laaditutti ehdotuksen maankäytön periaatteiksi. Tarkoitus oli edistää maan myyntiä.

Suunnitelmissa Merihaassa kohosi neljän 24-kerroksisen toimistotornin rykelmä, joka herätti totta kai keskustelua. Hanke ei toteutunut, kunnes sittemmin paikalle nousi lukuisia 9–14-kerroksisia asuintaloja ja yksi 18-kerroksinen toimistotorni.

Harrisin ja Mukalan mielestä alkuperäinen suunnitelma oli arkkitehtonisesti elegantimpi kuin toteutunut. Pelkät toimistotalot olisivat toisaalta tehneet alueesta nykyistäkin elottomamman.

Littow ei olisi kaivannut korkeita taloja ylipäätään. Korkea rakentaminen on kallista ja hänestä alkukantainen tapa kertoa vauraudesta.

”Se antaa öykkärimäisen vaikutelman: rakennetaan korkealle, koska siihen on varaa. Torneissa asuvilla on varmasti tosi kivaa ja hienot näköalat, mutta niiden juurella on kuollutta.”

Arkkitehtitoimisto A-konsultit
Laakson sairaalaa vastapäätä Lääkärinkadulle suunniteltiin kaupunkivilloja 250 asukkaalle. Ne olisivat lohkaisseet palan Keskuspuistosta.
Laakson sairaalaa vastapäätä Lääkärinkadulle suunniteltiin kaupunkivilloja 250 asukkaalle. Ne olisivat lohkaisseet palan Keskuspuistosta.
2005: Keskuspuiston kaupunkivillat

Helsinki halusi haukata palan Keskuspuistoa Lääkärinkadun pohjoispuolelta Laakson sairaalaa vastapäätä uusille kaupunkivilloille, joihin olisi muuttanut 250 asukasta.

Alueen asukkaat nostivat metakan. Lopulta asuntokaava siirtyi alkuperäisestä paikasta, koska sieltä löytyi suojeltu lehtonata ja tervaleppäinen lehto.

Vaikka kaupunkivillat eivät olisi muuttaneet kaupunkikuvaa radikaalisti, Littowin mielestä kaupunkia pitää rakentaa tiiviimmin.

”Kaupunkivillat kuulostavat epäkaupunkimaiselta ratkaisulta. Joistain puistoalueista voitaisiin luopua, koska elämää luonnon tilassa on kaupungin ulkopuolella.”

Hänestä luonnon ja rakennetun ympäristön tasapainoa pitäisi miettiä uudelleen.

”Kun rakennetaan tiiviisti, kaupungin reuna-alueilla luontoa säästyy pinta-alassa enemmän kuin yksittäisissä puistoissa.”

Arkkitehtitoimisto Herzog & De Meuron
Havainnekuva Katajannokan designhotellista.
Havainnekuva Katajannokan designhotellista.
2010: Katajanokan ristihotelli

Norjalaismiljonääri Arthur Buchardtin Katajanokalle kaavailema ristinmuotoinen designhotelli kaatui kaupunginvaltuustossa. 47 valtuutettua äänesti vastaan ja 38 puolesta. Viisikerroksinen hotelli olisi tullut paikalle, jossa pyörii nyt maailmanpyörä.

Littow piti hotellista kovasti. ”Rakennus olisi ollut oikeassa mittakaavassa ympäristössään ja toiminta sitä, mitä alue kaipaa.

Tilalle tuleva uimala ei hänestä sovi paikkaan. ”On vaikea kuvitella, että kolera-altaan vieressä uiminen olisi kiehtovaa ja että Helsingin paraatipaikalla Presidentinlinnan vieressä kärvennetään kinkkua auringossa.”

Mukala piti suunnitelmaa niin ikään kiinnostavana. Silti hän vastusti hotellia.

”Ajattelin, että se olisi enemmän julkisen rakennuksen kuin yksityisen hotellin paikka. Siinä nyt oleva maailmanpyörä ja sinne tulevat uima-altaat ovat parempi vaihtoehto kaupunkilaisten näkökulmasta.”

Harriskin haluaa nähdä Katajanokalla muuta kuin hotellitoimintaa, vaikka jotain kulttuuriin liittyvää.

Davidsson & Tarkela
Havainnekuva Jätkäsaareen suunnitellusta Clarion-hotellista.
Havainnekuva Jätkäsaareen suunnitellusta Clarion-hotellista.
2013: Jätkäsaaren pilvenpiirtäjähotelli

Jätkäsaareen piti nousta 133 metriä korkea ja 33-kerroksinen tornihotelli. Hanke kuitenkin kaatui Helsingin kaupunginvaltuustossa täpärästi yli kolmetuntisen keskustelun jälkeen äänin 43–42.

Moni valtuutettu oli sitä mieltä, että pilvenpiirtäjä – pienikään – ei sovi Helsingin kantakaupunkiin. Tornihotelliakin havitellut Buchardt saa nyt hieman matalamman majan, kun Clarion-ketju avaa 16-kerroksisen hotellinsa ovet Jätkäsaaressa ensi syksynä.

Littow on tyytyväinen ratkaisuun. ”Tornit ovat vallan ja vaurauden symboleja, eräänlaista huomioarkkitehtuuria. Kun rakennus on matalampi, se leviää laajemmalle ja sillä on suurempi anti kaupunkikuvaan ja kortteliin.”

Mukalankin mielestä on parempi, että torni pantiin keskeltä kahtia. Hänestä kaksi vanhaa vaakasuuntaista makasiinia ja kaksi tornia ovat hauska asetelma.

”Samaa keskustelua korkeasta rakentamisesta on käyty vuosikymmenet. Tämä kuvaa hyvin historian sattumanvaraisuutta ja sitä, miten pienestä on kiinni, ettei Helsinki olisi toisenlainen.”

Tuomas Selänne
Helikopteri nousee Hernesaaresta vuonna 2009.
Helikopteri nousee Hernesaaresta vuonna 2009.
2013: Hernesaaren helikopteriterminaali

Hernesaareen ei tullut sinne haviteltua helikopterikenttää vahvan kansalaismielipiteen takia. Kuka nyt kaipaa asuinalueelleen koptereita pörräämään.

Jos suunnitelma kopteriterminaalista olisi toteutunut, Hernesaaren kärkeä olisi jatkettu täyttämällä merta. Kaupunginhallituksen enemmistö piti meritäytön hintaa, miltei sataa miljoonaa euroa, liian korkeana.

Harris ymmärtää alueen asukkaita. Hänestä helikopterikenttä olisi ollut eriskummallinen elementti miljöössään. ”Yhtä hyvin se olisi voinut olla vaikka rautatieaseman katolla.”

Mukalan mukaan kopterit voisivat tuoda melusaastetta, vaikka ne muuten olisivat näkymättömissä eivätkä visuaalisesti häiritsisi.

Littow on toista mieltä. Hänestä helikopterikenttä olisi ollut loistava symboli tulevaisuuden dynaamiselle kaupungille, paljon parempi kuin tornirakentaminen.

”Ilmailuliikenne on esteettisesti kiehtovaa ja kertoo tulevaisuuden uskosta. Hernesaaren kärki olisi ollut paikkana loistava. Meluhaitta hukkuisi tuuleen ja meren kohinaan. Tämä olisi ollut mahdollisuus luoda Helsingille jotain poikkeuksellista ja jännittävää visuaalista efektiä.”

Arkkitehtuurimuseo
Sigurd Frosteruksen kaupungintalosuunnitelma vuodelta 1924.
Sigurd Frosteruksen kaupungintalosuunnitelma vuodelta 1924.
Hannes Heikura HS
Tältä Sinebrychoffin puisto näytti vuonna 2000.
Tältä Sinebrychoffin puisto näytti vuonna 2000.
Arkkitehti Oiva Kallion suunnitelma keskieurooppalaisesta Helsingins keskustasta kartalla. Töölönlahti on ylhäällä, vasemmassa laidassa.
Arkkitehti Oiva Kallion suunnitelma keskieurooppalaisesta Helsingins keskustasta kartalla. Töölönlahti on ylhäällä, vasemmassa laidassa.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!