Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Muistisairaan isän sairaalareissu oli kuin elämysmatka – ”Täällä on vähän tiukka tilanne: somalit rukoilevat”

Koti
 

”On ollut vähän tuota liikevaihtoa”, sanoo isä sairaalasängystä ja virnistää.

Muistisairautta poteva 85-vuotias isäni joutui pari viikkoa sitten Malmin sairaalaan, kun hänen vointinsa heikkeni äkillisesti. Sairaalassa kerrottiin, että isällä on jokin tulehdus, johon antibiootti näyttää tepsivän. Isä jäi toipumaan sairaalaan, jossa hän jakaa huoneen somalialaissyntyisen Muhamedin kanssa.

Liikevaihdolla isä viittaa kaapuihin, jotka hulmuavat edes takaisin hänen sänkynsä päädyssä. Huoneen ovi käy jatkuvasti ja väki vaihtuu, sillä Muhamed ei ole päivisin koskaan yksin: hänen luonaan on aina perhettä ja sukulaisia, parhaimmillaan parikymmentä kerralla.

Isäni luona istuu vain yksi ihminen: äitini. Mutta osastolla on myös potilaita, joiden luona ei koskaan käy kukaan.

Mieleen tulee kysymys, miten isä pärjää somaliperheen kanssa samassa huoneessa.

Hyvin – se käy ilmi parissa päivässä. Isä tuskin enää pääsee matkustamaan, mutta tämä sairaalareissu on hänelle matka islamilaiseen kotiin ja kulttuuriin. Se on selvästi virkistänyt isää ja myös äitiä.

”Täällä on vähän tiukka tilanne: Somalit rukoilevat ja isän pitäisi päästä iltapalalle”, äiti kuiskii puhelimeen, kun soitan hänelle sairaalaan.

Kun käyn sairaalassa, Muhamed tervehtii minua aina ystävällisesti, mutta hänen olemuksestaan paistaa kysymys: Miksi en vietä enempää aikaa sairaalassa. ”Meidän kulttuurissamme vanhempia kunnioitetaan”, hän sanoo.

Vanhempien kunnioitus saa somaliyhteisössäkin uusia muotoja. Joskus verhon takaa kuuluu kiivasta keskustelua, kun Muhamedin Suomessa syntynyt, sairaanhoitajaksi opiskeleva tytär muistuttaa, miten tärkeätä on ottaa lääkkeet.

Vasta parin päivän päästä mieleeni juolahtaa kysyä, miten Muhamed pärjää isän kanssa. Isällä kun on tapana heräillä öisin eikä hän sairaalassa löydä vessaa, ei edes nappia, josta hoitaja kutsutaan.

”Ei huolta. Minä hälytän hoitajan. Kerran isäsi meinasi pudota sängystä, mutta minä nostin hänet takaisin”, Muhamed kertoo.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!