Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Ihmiskunnan suuntaviitat katosivat – Optimismille ja utopioille olisi taas tarvetta

Kuka kulkisi Thomas Moren jalanjäljillä ja kirjoittaisi uuden Utopian?

Koti
 
Harri Hautajärvi
Kirjoittaja on arkkitehti ja tekniikan tohtori.

Minne katosi tulevaisuus? Sodanjälkeiset vuosikymmenet olivat optimistista kasvun ja rakentamisen aikaa, mutta nyt tiedemiehet puhuvat ekokatastrofista, ja yleistä mielenmaisemaa hallitsee epätoivoisten uutisten virta.

Viisi sataa vuotta sitten Thomas More julkaisi radikaalin romaaninsa Utopia. Se kertoo yhteisöllisyyteen perustuvasta ihannevaltiosta, jossa omaisuus ja työt on jaettu tasan. Utopiassa on kuuden tunnin työpäivä, ilmainen koulutus ja terveydenhoito. Uskonnonvapaus, naispappeus, avioero ja eutanasia ovat sallittuja.

Utopian tiiviisti rakennetut kaupungit ovat kuin nykypäivän arkkitehtien unelmaa: Tuulelta suojattuja katuja reunustavat kolmikerroksisten kaupunkirivitalojen viehättävät julkisivut. Jokaisen umpikorttelin keskellä on asukkaiden suuri yhteinen puutarha, jossa on kukkia, hedelmäpuita ja kasvimaita.

Vuonna 1516 julkaistu kirja Utopian tasavallasta antoi nimen epätodellisille haaveille, mutta vaikutti valistuksen myötä yhteiskunnallisiin uudistuksiin ja kokeiluihin. Omituinen lukunsa olivat kommunistiset diktatuurit, joista tuli kansojen vankiloita. Ehkäpä lähimmäksi Moren Utopiaa tultiin 1900-luvun Pohjoismaissa, kun rakennettiin hyvinvointivaltiota ja kavennettiin luokka- ja tuloeroja.

Nykyisessä maailmassa olisi taas tarvetta yhteistä, tasa-arvoisempaa tulevaisuutta luoville visioille. Uusliberalistinen maailmantalous on kriisiytynyt ja lisää entisestään eriarvoisuutta ja konflikteja. Rikkain prosentti omistaa jo yli puolet koko ihmiskunnan varallisuudesta.

Optimistiset suunnitelmat paremmasta maailmasta ovat nykyisin vähissä. Yksi harvoista visionääreistä on Ele Alenius (s. 1925). Kirjassaan Maailmankehityksen suuri käänne hän tarkastelee ihmiskunnan kulttuurievoluutiota ja esittää ideoita sekasortoisen maailmankehityksen hallitsemiseksi. Siihen tarvittaisiin ihmiskunnan eheytymistä ja tieteen nostamista yhteiskuntien päätöksenteon ja kansainvälisen yhteistyön pohjaksi.

Alenius ei tarjoa sosialismia vaan planetarismia, jossa ihmiskunta olisi yhteisiä päämääriä asettava ja tavoitteleva maailmanyhteisö. Se edellyttää tuloerojen tasaamista, ja sehän puolestaan lisää tutkitusti onnellisuutta.

Maapalloa piinaava väestöräjähdys, ilmastonmuutos ja sosiaalinen eriarvoisuus pystytään ratkaisemaan, jos halutaan. Siihen tarvitaan myös yhteiskuntien uudistamista, mutta onhan niitä muutettu ennenkin.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!