Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Helsinkiin muuttaneet opiskelijat kertovat, mistä he löysivät kierrätyshuonekalunsa

Moni omaan kotiin muuttava nuori suosii kierrätyshuonekaluja, kuten opiskelijat Roosa Siekkinen ja Ekim Özdemir.

”Kiinni on.”

Roosa Siekkinen, 19, on juuri liimannut nimitarran postiluukkuun.

Tässä jakomäkeläisessä kaupungin vuokrakolmiossa asuvat Ronkainenja Siekkinen, kaksi Kuusamosta Helsinkiin muuttanutta nuorta naista.

Kerrostalo on kansainvälinen. Sen asukkaat edustavat lähes neljääkymmentä eri kansallisuutta.

Siekkinen muutti Helsinkiin kesän alussa lakkiaisten jälkeen.

Kesätyöläinen ei tarvinnut väliaikaisissa asunnoissaan huonekaluja. Hän oli lähtenyt Kuusamosta vain rinkka selässään.

”Olen viihtynyt tosi hyvin. On tietenkin vaikea solmia ihmissuhteita, kun ei tunne juuri ketään”, Siekkinen kertoo.

Kuusamossa kaikki tunsivat toisensa

”Helsingissä on kivempaa, kuin Kuusamossa, sillä täällä kukaan ei odota minun toimivan tietyn kaavan mukaan.”

Siekkinen aikoo opiskella hoitoalaa. Kämppis Inka Ronkainen aloittaa luokanopettajaopinnot.

Asunto kaikuu vielä avaruuttaan, vaikka huonekalut kannettiin sisään vajaa tunti sitten.

Muutama huonekalu, Ikean siniset kassit ja muuttolaatikot täyttävät kolmion. Ja taulutelkkari. Sen päällä on iso maalarinteippi, jossa lukee Roosan.

Seinää vasten nojaa Siekkisen uusi runkosänky. Sekin tuli suoraan Kuusamosta.

”Oli parempi ostaa sieltä, koska ei tiedä, miten täältä saisi ostettua”, Siekkinen sanoo ja silittää runkopatjan pintaa.

Suurin osa huonekaluista on vanhoja, lapsuudenkotoa tai tuttavapiirin nurkista löytyneitä.

”On tärkeää, että tavaroilla on tarina. Suosin kierrätettyä.”

Juha Metso
Roosa Siekkinen aikoo maalata tätinsä vanhat tuolit.
Roosa Siekkinen aikoo maalata tätinsä vanhat tuolit.

Keittiössä seisoo neljä orpoa tuolia – pöytää ei vielä ole. Tuolit ovat jo toista kertaa ensiasunnossa. Tuolit hankki alun perin Siekkisen täti, kun hän muutti pois lapsuudenkodistaan.

Siekkinen kääntelee tuoleja ja kertoo maalaavansa ne. Hän kunnostaa huonekaluja mielellään. Pienen mustavalkoisen pöydän hän on jo tuunannut huoneeseensa.

”Kävimme isovanhempien naapurissa usein tervehtimässä tuttua yhdeksänkymppistä naista. Kun hän kuoli, saimme hakea hänen luotaan huonekaluja. Minä sain tämän pöydän.”

Kimppakämpästä puuttuvat vielä olohuoneen kalusteet ja ruokapöytä.

Kämppikset eivät ole miettineet, paljonko huonekaluihin tarvittaisiin rahaa. Ehkä tonni vielä, Siekkinen arvelee.

”Olemme katsoneet huonekaluja Tori.fi:stä. Yritimme ostaa sieltä erään kahdensadan euron sohvan, mutta se ehti mennä.”

Tiskipöydälle nostetussa laatikossa sijaitsevat tällä hetkellä Siekkisen tärkeimmät aarteet. Marimekon astioiden joukossa on eräs tärkeä astia, jonka äiti on antanut mukaan. Siekkinen kuorii sydänkulhon sanomalehtikääreestä ja nostaa sen syliinsä.

Maailmanmatkaaja sisustaa kevyesti

Kyläsaaren kierrätyskeskuksen yläkerta on täyteen pakattu. Sohvia, pöytiä ja tuoleja on pitkissä riveissä. Eri vuosikymmenten tyylit kohtaavat sopuisasti. Myytävänä on niin vanhoja puusuksia kuin designvalaisimia.

Ekim Özdemir, 24 nappaa käteensä koristeisen puunaamarin.

”Mistähän päin maailmaa tämä on kotoisin? Luultavasti Afrikasta. Siellä en olekaan käynyt.”

Özdemir palasi heinäkuun alussa Suomeen maailmanympärimatkaltaan. Hän kiersi Kaakkois-Aasiassa, Oseaniassa ja Pohjois-Amerikassa.

Hän on ollut ulkomailla myös töissä: armeijan jälkeen rauhanturvaajana ja myöhemmin hyväntekeväisyysprojekteissa.

Viime vuonna hän ajoi ystävineen ambulanssilla Suomesta Mongoliaan. Porukka lahjoitti auton paikalliseen sairaalaan.

”Rakastan Suomea. Oli jo tullut vähän koti-ikävä, kun en ole vuosiin asunut pysyvästi Pohjolassa. Olen suunnitellut kuitenkin taas pientä reissua Etelä-Amerikkaan joulukuussa. Aion vierailla maailmalla tapaamieni ihmisten luona.”

Özdemir aloittaa syksyllä historian opiskelut avoimessa yliopistossa. Hän asuu tällä hetkellä äitinsä luona Espoossa, mutta on juuri hankkinut kimppakämpän Fredrikinkadulta.

Oma huone uudessa kodissa on vajaan kahdenkymmenen neliön kokoinen. Nyt pitäisi löytää sinne kalusteita, sillä maailmanmatkaajalla ei niitä ole.

Jonne Heinonen
Opiskelija Ekim Özdemir, 23, Kyläsaaren kierrätyskaupassa.
Opiskelija Ekim Özdemir, 23, Kyläsaaren kierrätyskaupassa.

Kierrätyskeskuksessa Özdemir näkee paljon hyvää ja laadukasta tavaraa. Reissuvuodet maailmalla ovat tehneet hänestä minimalistin.

”Haluan hankkia mahdollisimman paljon käytettynä ja edullisesti. Yritän elää kompaktisti, enkä halua nurkkiini turhaa roinaa. Kannetaan kortemme kekoon kierrättämällä ja säästetään luontoa.”

Jos Özdemir saisi nimetä kolme kiireellisintä hankintaa tulevaan kotiinsa, ne olisivat sänky, ruokailuvälineet sekä tukeva pöytä.

Sänky on jo tiedossa kummitädiltä ja vanhoja astioita löytyy ehkä vanhemmilta.

Mutta nyt hän tarvitsisi tukevan pöydän, jonka ääressä voisi sekä syödä että työskennellä.

Tällä kertaa sopivaa yksilöä ei löydy. Mutta uusi koti vapautuu vasta syyskuun alusta. Sopivaa pöytää ehtii vielä etsiä.

”Kunhan on sänky ja kattila alkuun, pärjään ihan hyvin.”

Kotona pitää voida nukkua, syödä ja opiskella – maailmanmatkailija Ekim Özdemir ei arvosta sisustamisessa liiallista materiaa.
Kotona pitää voida nukkua, syödä ja opiskella – maailmanmatkailija Ekim Özdemir ei arvosta sisustamisessa liiallista materiaa.
Maailmanmatkalta palaava Ekim Özdemir, 24, aloittaa syksyllä opinnot Helsingissä. Miehellä ei ole vuosien reissaamisen jäljiltä huonekaluja, joten hankkimislistalla ovat ainakin sänky, astiasto ja työpöytä.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!