Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Rivitalot olivat ennen köyhien omakotitaloja, nyt keskiluokan asuntoja

Idyllinen Maunulan rivitaloalue Helsingissä on kiiltokuvaesimerkki rivitaloista

Koti
 
Nina Karlsson ja Annukka Pakarinen
Kaisa Alapartanen istuu kotinsa vehreällä takapihalla. Pihakivetys vie metsän reunalle lasten laavumajaan.
Kaisa Alapartanen istuu kotinsa vehreällä takapihalla. Pihakivetys vie metsän reunalle lasten laavumajaan. Kuva: Nina Karlsson ja Annukka Pakarinen

On kaunis kesäilta. Rivitaloalue Helsingin Maunulassa hengittelee rauhallisesti kuin nukkuva koiranpentu.

Rauhallisia teitä reunustavat riidattoman keltaiset, millä tahansa mittapuulla sievät ja sovinnolliset rivitalot.

Etupihat kukoistavat ilta-auringossa. Joistakin asunnoista on ovi auki pihalle.

Maunulan rivitaloalue on kerta kaikkiaan hurmaava paikka. Niin hurmaava, että Vuokko Tanninen on asunut täällä 64 vuotta, kaksi kolmasosaa elämästään.

”Täällä on ihanaa”, sanoo Tanninen kuistillaan.

Syksyllä 1952 arkkitehti Hilding Ekelundin suunnittelema Maunulan Sahanmäen rivitaloalue oli upouusi. Tanninen oli miehensä Helgen ja kahden lapsensa kanssa asunut lapsuudenystävänsä asunnossa jo pitkään.

Tanninen halusi oman kodin, ja sellainen löytyi lehti-ilmoituksella Maunulasta. Mies matkusti paljon työn perässä, joten muuton järjestäminen jäi vaimon vastuulle.

Nina Karlsson ja Annukka Pakarinen
Vuokko Tannisen kodissa on kolme asuinkerrosta. Makuuhuone sijaitsee talon ensimmäisessä kerroksessa ja keittiö ylimmässä.
Vuokko Tannisen kodissa on kolme asuinkerrosta. Makuuhuone sijaitsee talon ensimmäisessä kerroksessa ja keittiö ylimmässä.

Oli lokakuu. Ensi töikseen Vuokko Tanninen asensi kotiin valaisimet. Hän keikkui korkeilla pöytä- ja jakkaravirityksillä ja lapset vahtivat, ettei äiti putoaisi.

Tanninen oli kotiäiti ja hoiti toisinaan muidenkin perheiden lapsia.

Nyt hän saa itse apua naapureilta. Joku auttaa lumitöissä, toinen tulee aina juttelemaan, kun näkee Tannisen istuvan terassillaan kahvilla.

Aina totuus rivitaloalueesta ei ole ollut yhtä kullankeltainen kuin Maunulan rivitalojen tapauksessa.

Helsingin yliopiston taidehistorian emeritaprofessori Riitta Nikula on asunut rivitalossa Espoon Tapiolassa 25 vuotta. Teoksessaan Suomalainen rivitalo – työväenasunnosta keskiluokan unelmaksi (2014) hän on tarkastellut rivitalojen sosiaalista nousua.

”Rivitalo ei ole koskaan ollut kenenkään mielestä kauhean fiksua. Se on ollut tavallisen ihmisen tavallinen ympäristö. Siinä tehtävässä se on kyllä onnistunut hyvin”, sanoo Nikula.

Alkuperäinen kuva rivitaloista on synkkä ja kosteantunkkainen. Teollistuneessa Englannissa rakennettiin 1700-luvulla pitkiä tiilirivitaloja vieri viereen, lähelle tehtaita työväen asunnoiksi. Elämä oli vaikeaa ja sosiaaliset ongelmat kasautuivat.

”Jos joku tuhosi asuntonsa, se oli helppo purkaa ja rakentaa uusi tilalle. Kerrostaloissa tämä ei ollut mahdollista.”

Suomessakin rivitaloja rakennettiin aluksi työväelle.

Alvar Aalto suunnitteli 1930-luvun lopulla kokonaisen asuinalueen Kotkaan Sunilan tehtaan henkilökunnalle työläisistä johtajiin.

Työläisille rakennettiin kerrostaloja, työnjohtajille ja insinööreille rivitaloja, johtajalle yksityistalo.

”Rivitalosta puhuttiin köyhän miehen omakotitalona. Se oli kompromissi”, Nikula kertoo.

Keskiluokan koti rivitaloista tuli sotien jälkeen. Maunula oli Helsingin ensimmäinen Arava-rivitaloalue. Se syntyi jälleenrakennusajan valtavaan asuntopulaan kaupungin tonteille.

Nyt Sahanmäki on sanakirjaesimerkki rivitaloista. Sisältä talot ovat läpeensä käytännöllisiä koteja jokamiehen ja -naisen tarpeisiin. Ulkoa päin ne ovat somia ja sijoitettu maastoon niin, että niitä hädin tuskin erottaa pääväylältä Pakilantieltä.

Ekelundin mielestä luonto oli aina kauniimpi kuin hänen rakennelmansa.

Vuokko Tanninen muistaa, miten pihat olivat alkuvaiheessa saviset ja puut pieniä.

Nina Karlsson ja Annukka Pakarinen
Kotitalonsa portailla Maunulassa Kaisa Alapartanen sylissään Unna Nummelin, 7, ja Jussi Nummelin olkapäillään Ilona Nummelin, 5. Sisäänkäynnin puulasiovi on alkuperäinen.
Kotitalonsa portailla Maunulassa Kaisa Alapartanen sylissään Unna Nummelin, 7, ja Jussi Nummelin olkapäillään Ilona Nummelin, 5. Sisäänkäynnin puulasiovi on alkuperäinen.

Nyt männyt, koivut ja tuomet kohoavat korkeina talojen takana. Ne tarjoavat suojaisan pihan Kaisa Alapartasen ja Jussi Nummelinin perheen lapsille Ilonalle, 5, ja Unnalle, 7.

Kun Nummelin avaa asunnon oven, aukeaa näkymä tilaihmeeseen. Ensimmäisenä vastassa on keittiö, josta näkee etupihalle. Tila avartuu kolmessa asuinkerroksessa. Asuinneliöitä on noin sata plus kellari. Takapihalla on esimerkiksi tuijia, laariviljelmiä ja grillipaikka.

Perhe osti asunnon kaksi vuotta sitten. Alapartasen mukaan se tuntui heti kodilta.

”Ajattelin, että tänne me jäämme”, kertoo Nummelin.

Perhe halusi muuttaa valmiiseen asuntoon. ”En ole erityisen innokas remontoija, emmekä halunneet ostaa projektia”, Nummelin sanoo.

Perhe tuli ulkomailta, ja omien tavaroiden saaminen kotiin vei kuukauden. ”Lainasimme aluksi huonekaluja naapureilta”, Alapartanen sanoo.

Maunulassa naapurit auttavat.

1950-luvulta alkaen rivitalo tarjosi keskiluokkaiselle ihmiselle mahdollisuuden jos ei ihan omaan tupaan, niin ainakin melkein omaan lupaan. Siinä oli takapiha ja oma sisäänkäynti. Lapset saattoivat tulla ja mennä turvallisessa ympäristössä.

1980-luvulla rivitalot tekivät luokkamatkan ylös, kun kalliille asuntoalueille rakennettiin valtavia, suuri-ikkunaisia ja isoterassisia rivitaloja, joihin vain kansakunnan rikkaimmilla oli varaa.

Nyt rivitalot ovat palanneet keskelle. Ne reunustavat kaupunkeja tyypillisesti vaatimattomina omistuskoteina.

Maunula on kohonnut ja vakiintunut helsinkiläiseksi idylliksi.

”En ajattele, että me asumme rivitalossa”, Nummelin sanoo.

Tärkeintä Maunulassa on toimivuus ja taloyhtiön yhteisöllisyyden luoma turvallisuus.

”Lapset vaeltelevat päivän ja illalla heitä etsitään vanhempien Facebook-ryhmässä”, Alapartanen kertoo.

Hän kertoo, että talo on ollut olemassa 60 vuotta ja toimii edelleen.

Kun Vuokko Tannisen aviomies Helge tuli ensimmäistä kertaa työmatkalta valmiiseen kotiin, hän kiersi asunnon ja katsoi, ettei ovissa ole ylimääräisiä maalitippoja.

”Sitten hän sanoi, että jos minä olen tyytyväinen, niin hänkin on.”

Ja Tanninen on ollut.

Sarjassa käsitellään suomalaisia asumismuotoja ja niiden muutosta läpi vuosikymmenten. Toisessa osassa tarkastellaan keskiluokan kotia.

Nina Karlsson ja Annukka Pakarinen
Hilding Ekelundin suunnittelemat rivitaloasunnot Helsingin Maunulassa ovat ovien yksityiskohtia myöden kaunista 1950-luvun tyyliä. Vuokko Tanninen on viihtynyt kodissaan jo 64 vuotta.
Hilding Ekelundin suunnittelemat rivitaloasunnot Helsingin Maunulassa ovat ovien yksityiskohtia myöden kaunista 1950-luvun tyyliä. Vuokko Tanninen on viihtynyt kodissaan jo 64 vuotta.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!