Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Tarvitseeko Suomi enää aukeiksi raastettuja, monotonisia puupeltoja?

Luonnonmetsien puut pysyvät terveinä ja elävät vanhoiksi – talousmetsissä kasvaa heikkoa ja homeille altista höttöpuuta.

Koti
 
Harri Hautajärvi
Kirjoittaja on arkkitehti ja tekniikan tohtori.

Tutkijat ovat saaneet puista selville ominaisuuksia, jotka äkkiseltään tuovat mieleen J. R. R. Tolkienin fantasiaromaanin Taru sormusten herrasta ja siihen pohjautuvat elokuvat.

Puut ovat aistivia ja tuntevia olentoja. Luonnontilaisissa metsissä ne ovat sosiaalisia, yhteydessä toisiinsa juuristojensa ja laajojen sienirihmastojen kautta. Puut oppivat ja muistavat. Ne auttavat ja varoittavat toisiaan, jakavat keskenään ravintoa, parantavat sairastuneita lajitovereitaan ja voivat elää jopa tuhansia vuosia. Luonnonmetsät ovat muurahaisyhdyskuntien tapaan superorganismeja, ja niissä kuhisee monisyinen viestintäverkosto.

Sen sijaan ihmisen istuttamat puut talousmetsissä ja kaupunkien katujen vierillä eivät kykene verkostoitumaan. Siksi ne ovat alttiita taudeille ja tuhohyönteisille. Tällaiset puut jäävät usein lyhytikäisiksi ja kaatuvat helposti myrskyissä. Niistä ei kasva tiheäsyistä rakennuspuuta.

Näin kiinnostavaa tutkimustietoa löytyy saksalaisen metsänhoitajan Peter Wohllebenin juuri suomennetusta menestyskirjasta Puiden salattu elämä – Kasvimaailman kuninkaiden tunteista ja viestinnästä (Gummerus) ja kasvitieteilijä Seppo Vuokon kirjasta Latva pilviä piirtää (Maahenki).

Wohlleben hoitaa pieteetillä ikivanhaa metsää, josta kaadetaan valikoidusti vanhimpia puita. Tukit kuljetetaan hevosilla, sillä se tulee metsäkoneita halvemmaksi, eivätkä maaperä ja juuristot vaurioidu. Torjuntamyrkkyjä ei käytetä, ja lahoavat puut lannoittavat eläviä.

Suomessa luonnonmukaiset metsänhoitotavat olivat kiellettyjä yli 60 vuotta, vuoteen 2014 asti. Maamme on pirstottu kauttaaltaan avohakkuilla ja ojituksilla, jotka pilaavat luontoa, maisemia ja vesistöjä ja aiheuttavat tulvia. Metsänhoidon emeritusprofessori Erkki Lähde kertoo pitkästä taistelusta ”metsämustelmissaan” Suomalainen metsäsota – Miten jatkuva kasvatus voitti avohakkuun (Into).

Lähde on tutkinut, että metsä tuottaa parhaiten poimimalla aika ajoin suurimpia puita. Silloin saadaan enemmän tukkipuuta, ja se ei ole homeille altista heikkoa höttöä vaan tiheäsyistä ja kestävää. Tasarakenteisten talousmetsien istutuspuihin iskee homesairauksia, jotka kulkeutuvat sahatavaran mukana rakennuksiin.

Suomen metsistä enää muutama prosentti on luonnontilaisia, ja niiden eliölajeista jo yli 800 on uhanalaisia. Mihin enää tarvitaan aukeiksi raastettuja, monotonisia puupeltoja? Useissa maissa avohakkuut on jo kielletty ja puupeltoja palautetaan oikeiksi, monimuotoisiksi metsiksi.

Ilmaston lämpenemistä hidastetaan tehokkaimmin monimuotoisilla metsillä, joissa puut saavat elää vanhoiksi. Niissä on rikas lajisto, ja ihmisellekin ne ovat terveyden ja hyvinvoinnin lähteitä.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!