Suomalainen ajattelevaisto on viime aikoina keksaissut moraaliseksi huolenaiheekseen älypuhelimet.

Siis sen, että puhelimien näpeltäminen estää ihmisiä kohtaamasta toisiaan aidosti ja lämpimästi, vähentää syvällisiä keskusteluja tunteista ja on poissa Dostojevskin ja muiden venäläisten klassikoiden parissa vietetystä ajasta.

Tietopohjaa paheksunnalle saadaan kirjeyliopistoissa tehdyistä tutkimuksista, joiden mukaan älykännyköiden käyttö ehkä tyhmentää niitä käyttäviä daijuja entisestään ja on fifty-sixty, että ne saattavat aiheuttaa riippuvuutta ja syöpää.

Älypuhelinvalitus  on läheistä sukua marinalle, jota käytiin, kun kansa alkoi käyttää peruskännykkää.

Silloinhan valveutuneet ylioppilaiksi kirjoittaneet saattoivat joutua bussissa kuuntelemaan, kuinka tavallinen ihminen puhui puhelimeen brutaalin arkisia asioitaan.

Sellainen aiheuttaa inhottavaa yhteiskuntaluokkien sekoittumista, kuten nykypäivänä myös se, että tyhmätkin saavat kirjoitella internetissä.

Tavallisten ihmisten arkiset asiat eivät todellakaan kiinnosta henkilöitä, jotka mieluiten viettävät iltansa tervaten puusuksiaan ja kirjoittaen päreen valossa sulkakynällä paheksuvia mielipiteitään papyruskääröihin.

Teknologian vastustaminen on nimittäin helppo tapa osoittaa humanistista korkea-arvoisuutta.

On upean taiteellis-sivistynyttä leuhkia sillä, ettei osaa käyttää elohopeakuumemittaria modernimpaa laitetta, sillä se todistaa rivien välissä, että ihminen on ilmeisesti käyttänyt aikansa lukien käyttöohjeiden sijaan Cervantesia alkukielellä.

Ja ne käyttöohjeet on sitä paitsi kirjoitettu niin raivostuttavan huonolla suomella, että niiden laatija pitäisi panna espanjalaisen inkvisition eteen.

Tekniset laitteet ovat myös turhan materialismin ikoneja, sillä oikeasti ihminen kyllä pärjää kaskinauriilla ja kuvitetulla Kalevalalla.

Mikään edellä mainittu ei tietenkään koske Applen laitteita, joista kulttuuriälykäs konetyhmä muistaa pseudoitseironisesti mainita, että niistä hän pitää, koska ne ovat helppokäyttöisiä, vaikka todellinen syy on se, että hän pitää niistä siksi, koska massat käyttävät vielä enimmäkseen muita kuin Applen laitteita.

Älypuhelinten ongelma on se, että ne ovat kivoja laitteita eli viihdettä.

On liikuttavaa, että kansan viihtymishalukkuus on ikuinen huolenaihe, ikään kuin juuri tämä viihtymiseen keksitty menetelmä repisi perheet erityisen hajalle ja ajaisi ihmiskunnan rappioon.

Viihdehän kyllä käy nykyälykköystölle ihan hyvin, kunhan se on jotakin vanhaa, esimerkiksi Monty Pythonia tai tiettyjä Velipuolikuun jaksoja, joita katsotaan netistä, koska televisiot ovat nykyään aivan liian junttisuuria.

Mutta mykkä kansa taputtelemassa kosketusnäyttöjään, eihän siitä keksi edes mitään vitsikästä pilkattavaa.

Ja ei kai niillä kaikilla ole kohta sama Applen puhelin kuin mulla.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.