Monella paljon työajoa ajavalla on edessään pelätty tilanne: auto on vaihdettava halvempaan. Ainakin jos mielii vielä tienata autollaan verotonta "piilopalkkaa".

Tämä selviää Helsingin Sanomien Autoliitolla teettämästä laskelmasta. Siinä selvitettiin, kuinka autonpidon kannattavuus muuttuisi kaavaillun uuden kilometrikorvausmallin myötä.

Esimerkit laskettiin kolmelle eri ajokilometrimäärälle sekä kolmelle eri automallille: tänä vuonna yksityishenkilöiden eniten ostamalle Nissan Qashqaille, myyntialan ammattilaisten suosimalle Volvo V70:lle sekä Suomen yleisimmälle automallille – vuoden 2003 Toyota Corollalle.

Laskelma osoittaa kustannukset vain valittujen ajokilometrien mukaan – yksityis- ja työajojen erilainen suhde voi muuttaa lopputuloksen merkittävästi erilaiseksi.

Isolla ja kalliilla autolla tienaaminen loppuu. Laskelman mukaan Volvolla 30 000 kilometriä työajoja ajava tienaisi nykyisillä kilometrikorvauksilla verovapaata palkkaa noin 2 500 euroa kolmessa vuodessa. Halvemmalla Nissanilla voisi päästä miltei viiden tonnin tienestiin.

Uudet korvaukset lopettaisivat isolla Volvolla tienaamisen kokonaan, mutta keskihintaisella Nissanilla käteen voisi jäädä vielä noin 2 500 euroa.

"Nyrkkisääntönä voidaan varmasti pitää sitä, että kilometrikorvauksilla pääsee 'tienaamaan'", jos ajaa työajoa paljon halvalla autolla, jota ei kuitenkaan tarvitse korjata kovin paljoa", toteaa laskelmat tehnyt Autoliiton viestintäpäällikkö Jukka Tolvanen.

Tulokset eivät yllätä toiminnanjohtaja Juha Häkkistä Myynnin ja markkinoinnin ammattilaisten yhdistyksestä.

"Koko uusi korvausjärjestelmä on tehty yksinkertaistamaan verotusta. Olisimme toivoneet, että jäsenistömme kalliimmat autot olisi voitu ottaa huomioon jollakin erillisvähennyksellä."

Häkkinen korostaa, että isompi auto on turvallisuus- ja mukavuustekijä paljon ajaville. Palkkahyötyä hän ei pidä merkityksellisenä.

"Jos vuodessa voi tienata sillä alle tonnin, kannattaako koko järjestelmää muuttaa?"

"Ja onko valtio huomioinut, että jos paljon ajavat vaihtavat pykälää pienempiin ja halvempiin autoihin, valtio menettää myös autoverotuloja?"

Siihen, että kilometrikorvausten sijaan maksettaisiin parempaa palkkaa, Häkkinen ei usko.

"Höpö höpö. Se on työehtosopimuskysymys. Ja se perustuisi työnantajien hyvyyteen – miksi ne tekisivät niin?"

Yllättäviä kuluja Häkkinen povaa verottajalle.

"Kyllä me ohjeistamme kaikki jäsenemme, joille jatkossa ajoista tulee tappiota, laittamaan verottajalle vaatimuksia. Se tarkoittaa, että verotus menee käsipeliksi."

Veronmaksajain keskusliitto puolestaan muistuttaa lainsäätäjää oikeudenmukaisuudesta.

Lakiasiain johtaja Vesa Korpela toteaa, että korvaus täytyy määritellä niin, että suurimmassa osassa tapauksia kompensaatio on riittävä. Käytännössä se tarkoittaa, että vähintään puolet noin 800 000:sta korvauksien saajasta pitäisi saada takaisin todelliset kulut.

Muutokselle Korpela ei näe tarvetta.

"Nykyisen mallin, jossa asiantuntijaelin (Valtion työmarkkinalaitos) laskee keskimääräiset kulut, pitäisi toimia. Sen pitäisi kelvata kaikille."

"Hassua, että lailla muutetaan asiantuntijaelimien lausuntoa."