Hyvä herra tai rouva seuraava tasavallan presidentti - kumpi nyt sitten oletkin. Haluaisin esitellä sinulle pari kaveria. En kyllä tiedä heidän nimiään, vaikka viime vuoden aikana näin heidät melkein joka päivä.

Katsokaas hyvä presidentti, asuin viime vuoden Oxfordissa, Englannissa. Nämä kaksi kaveria viettivät päivänsä Summertownin kaupunginosan Tesco Express -kaupan edessä - sen joka on auki yhteentoista asti joka ilta. Yksi oli iso, tukeva ja parrakas, toinen oli pienempi, laihempi ja vähemmän partainen. He olivat asunnottomia ja he myivät Big Issue -lehteä tienatakseen rahaa. Asunnottomat ostavat lehden kustantajalta yhdellä punnalla ja myyvät sitä kadulla kahdella punnalla.

Hyvä presidentti, he tulivat mieleen, kun edeltäjäsi piti juuri viimeisen uuden vuoden puheensa ja puhui eriarvoisuuden kasvusta. Siitähän te kaikki puhutte, te presidenttiehdokkaat. Poliittisista näkemyksistä viis, te olette suloisesti yhtä mieltä siitä, että ainakin nyt nuorten vieraantumiselle pitäisi jotain tehdä. Mutta ei se puhe tunnu mitään auttavan. Presidentin sanotaan olevan mielipidejohtaja. Eli kun presidentti jotain sanoo, sitä kuunnellaan. Mietin vain, että onkohan se enää niin?

Jos Britanniassa viettää vähänkään pidemmin aikaa, ymmärtää että se on yhä luokkayhteiskunta. Summertown, jossa kaverukset Big Issue -lehteä myivät, on hyvin keskiluokkainen kaupunginosa. Siellä on rivitaloja, omakotitaloja, viinikauppoja ja varakkaita ihmisiä. Näistä kahdesta kaveruksesta pidettiin. Ihmiset juttelivat heidän kanssaan ja antoivat heille rahaa, syötävää ja villapaidat, kun ilma kylmeni. Sää kuin sää, kaverukset olivat aina kohteliaita, kantoivat vanhojen rouvien ostoksia ja juttelivat ohikulkijoiden kanssa. Toki he välillä kävivät Tescossa ostamassa sitä kaikkein halvinta siideriä, jota myydään kolmen vartin pullossa, ja kävivät juomassa nurkan takana. Mutta sillä ei ollut mitään väliä. Heitä autettiin, koska he tarvitsivat apua ja he pyysivät sitä.

Hyvä presidentti, olen ymmärtänyt, että meillä täällä Suomessa ei eletä luokkayhteiskunnassa. Sen sijaan meillä on kuulemma hyvinvointiyhteiskunta. Mietin vain, että onkohan se enää niin? Kun nykyinen presidentti puhuu eriarvoisuudesta, eikö se tarkoita juuri sitä, että Suomestakin on tulossa - ainakin taloudellisesti - luokkayhteiskunta? Minua huolestuttaa, että vaikka niin olisi tapahtumassa, meiltä näyttää kuitenkin puuttuvan brittiläiseen luokkayhteiskuntaan kuuluva ajatus, että hyväosaiset auttavat niitä, joilla on vähemmän.

Siksi mietin, hyvä herra tai rouva presidentti, että josko ensi uutena vuotena sen sijaan, että pidätte puheen, lähtisitte kävelylle kaupungille. Tiedän, että tasavallan presidentti ei juurikaan Helsingin kaduilla ehdi kävellä. Mutta mitä jos tekisitte kuitenkin kierroksen pääkaupungissanne? Ja kun siellä kierroksella vastaan tulee ihminen joka kerjää rahaa, niin mitä jos antaisitte, vaikka euron tai pari? Ihan vain siksi, että siinä on ihminen, joka on oikeasti eriarvoinen kuin te, tasavallan presidentti.

Kirjoittaja on Helsingin Sanomien sosiaalisen ja digitaalisen median tuottaja.

twitter.com/jussiahlroth

fafebook.com/jussiahlrothHS