Kulunut viikko on Björn Wahlroosin näkökulmasta ollut sangen miellyttävä. Torstaina tulivat julki muhkeat yli 14 miljoonan euron osingot, jotka Wahlroos Sammon suuromistajana kuittaa viime vuodelta. Ja viime sunnuntaina valittiin tasavallan 12. presidentiksi Wahlroosille mieleinen mies, salolainen porvari Sauli Niinistö.

"Minulla on kyllä ollut hyvin selkeä ehdokas. Minähän olen salolainen."

Olennaista vaalituloksessa on Wahlroosin mielestä se, että vastakkainasettelu, joka on sisältynyt Tarja Halosen presidenttikausiin, on nyt ohi. "Halosen kaudella presidentti-instituutio on kärsinyt. En sano, että hän on ollut sopimaton presidentti, vaan että hänen poliittinen linjansa ja asemoitumisensa on ollut toinen kuin eduskuntavaaleissa on ollut kansan tahto."

"Rouva Halosen kohdalla on ollut selkeä ristiriita. Hän on joutunut eristyneeksi, mikä on näkynyt hänen vaatimattomana osallistumisenaan poliittiseen keskusteluun. "

"Eristyneisyys poliittisesta debatista on johtanut siihen, että hän on kerännyt ympärilleen varsinkin kulttuurielämän ja 'sivistyneistön' piiristä 'hovin', jolla taas sitten on ollut suhteeton vaikutus julkiseen debattiin."

Björn Wahlroos on puolestaan itse ympäröinyt itsensä Sammon pääkonttorissa Suomen kultakauden taiteella. Hänellä on työhuoneessaan talousuutisia välittävän television ja yritysjärjestelyistä kertovien muistotaulujen, henkilökohtaisten valokuvien ja Gustaf Mauritz Armfeltin muotokuvan ohella Helene Schjerfbeckin Virkkaava tyttö sekä venäläisen taiteilijan Vladimir Makovskin maalaus Orpolapset Beninin niityllä.

Venäläisen taiteilijan työ ei kuulu kultakauden kalliisiin mestariteoksiin, mutta sillä on muuta arvoa. Se oli Wahlroosin ensimmäisiä taidehankintoja hänen perustettuaan Mandatum-investointipankin. Taulu on seurannut häntä koko matkan Mandatumista entisen Postipankin ja vakuutusyhtiö Sammon fuusion kautta syntyneeseen vakuutus- ja sijoitusyhtiö Sampoon. Sampo on nyt Pohjoismaiden suurimman pankin Nordean suurin osakkeenomistaja, ja Wahlroos puolestaan Nordean hallituksen puheenjohtaja.

Mutta palataan presidentti Haloseen, sillä tässä haastattelussa on määrä puhua hänen viimeisestä uudenvuodenpuheestaan.

Siinä hän sanoi, että tuloerojen kasvun myötä myös terveyserot ovat kasvaneet Suomessa. Hän vetosi siihen, että hyvinvointiyhteiskunnan avulla voimme taata tasa-arvoisen yhteiskunnan.

Helsingin Sanomat jakoi Halosen arvion.

Wahlroos on toista mieltä. "Tilastotieteen peruskurssillakin opetetaan,että korrelaatio ja syy-yhteys ovat kaksi eri asiaa."

"Tämä korrelaatio, johon tasavallan presidentti viittaa, on muuta kuinsyy-yhteys, koska sillä on selitys. Se on se, että ne, jotka joutuvat syrjäytyneiksi, eivät panosta terveytensä hoitamiseen. Syy heikkenevälle terveydelle ei ole tulonjaon muuttuminen."

"Taustalla on yhteinen muuttuja, joka on joko yksilöiden piittaamattomuus tai syrjäytyminen."

Wahlroosin mielestä on roskaa väittää, että Suomesta olisi tulossa taas luokkayhteiskunta.

"Suomi on yksi maailman tasavertaisimmista maista. Sosiaalinen liikkuvuus on erittäin suurta. Ilmainen koulutus on merkinnyt sitä, että ei menetetä varmaankaan yhtään lahjakkuusreserviä. Luokka ei ole sama asia kuin tulojen erilaisuus. Luokka tarkoittaa jotain ajallisesti pysyvää, lasikattoa, jota Suomessa ei ole."

Syrjäytymistä Wahlroos ei kiistä. Se on hänenkin mielestään kasvava ongelma.

"Jos me kehitämme yhteiskuntaa jatkuvasti sillä lailla, että syrjäytymiseen johtavat vaihtoehdot ovat helppoja valita, niin me saamme lisää syrjäytyneitä ihmisiä."

"Tästä syystä meidän täytyy kantaa suurta huolta siitä, että yhteiskunnalliset kannustimet ovat sellaisia, jotka johtavat ihmiset työhön ja aktiiviseen osallistumiseen."

"Me emme voi koskaan korvata työtä, koska työnteko ja elantonsa ansaitseminen on perusominaisuus ihmisyydessä. Nyt kuulostan sosiaalidemokraattien vaaliohjelmalta 1960-luvulta, ja se on vähän tarkoituskin."

Syrjäytymistä eniten aiheuttava kannustin on Wahlroosin mielestä nykyinen työttömyysturvajärjestelmä. Hän kohtelisi eri-ikäisiä ihmisiä eri tavoin. Nuorelta pitää edellyttää, että hän ottaa "heikomman duunin" kuin 50 vuotta täyttänyt.

Hän sanoo, että yksi syy työttömyyteen on ammattiyhdistysliikkeessä itsessään. Järjestelmä supistaa työvoiman tarjontaa, ja se on ammattiyhdistysliikkeen etujen mukaista. "Mitä pienempi on työvoiman tarjonta, sitä voimakkaampi asema ay-liikkeellä on."

Wahlroos on kulkenut pitkän tien koululais- ja opiskeluvuosiensa äärivasemmistosta niin oikealle kuin Suomessa pääsee.

Hän ajoittaa oman ajatusmaailmansa murroksen 1970-luvulle. Siihen aikaan muuttui myös taloustiede, hän sanoo.

"Koko kysymys kannustimista, jopa teoreettinen tutkimus, kannustintaloustiede, syntyi vasta 1970-luvulla ja alkoi kukoistaa 1980-luvulla."

"Muistan hyvin, kun ensimmäisen kerran kuulin sanat moral hazard, moraalikato. Se oli vuonna 1978 Bengt Holmströmin väitöskirjan otsikossa. En tiennyt, mitä se merkitsi, vaikka olin taloustieteen jatko-opiskelija."

"Kenellekään ei ollut tullut mieleen, että ihmisten käyttäytyminen merkittävällä tavalla muuttuisi, kun heidän eteensä rakennetaan kannustinjärjestelmä."

Varma keino saada Wahlroos provosoitumaan on puhua ahneuden turmiollisesta vaikutuksesta.

"Yksi asia, joka minua häiritsee, on se, että ihmiset luulevat puhuvansa analyyttisesti, kun he tuovat keskusteluun puhtaasti emotionaalisia sanoja, kuten ahneus."

Wahlroos kehottaa tutustumaan Yhdysvaltain ensimmäisen valtiovarainministerin Alexander Hamiltonin ajatuksiin.

"Menkää lukemaan Hamiltonin perusteluja Yhdysvaltain perustuslaille. Hän kirjoittaa suunnilleen näin: vapaan ja menestyksellisen yhteiskunnan keskeinen ominaisuus on se, että se hyväksyy ihmisen voitontavoittelun ja se pystyy antamaan sille haarniskan, joka merkitsee, että hänen omanvoitontavoittelunsa muodostuu kaikkien hyväksi."

"Ihminen on luonteeltaan omaa etuaan ajatteleva. Se on jokaisen elävän organismin perusominaisuus vuosituhansien saatossa."

Wahlroos tunnustautuu kapitalistiksi, vaikka käyttäisikin kapitalismin sijaan mieluummin Adam Smithin määritelmä "kaupallinen yhteiskunta".

"Kapitalismi on järjestelmä, jossa kauppa on mahdollisimman vapaata ja jossa kuluttajien mieltymykset toisaalta ja tuottajien kekseliäisyys määräävät lopputuleman."

Missä se kapitalismin siunauksellisuus näkyy Nordean konttoreissa jonottaville asiakkaille tai irtisanotuille työntekijöille?

"Mistä syystä Nordea on kutakuinkin ainoa kahden A:n pankki Euroopassa? Vastaus on, että se on hoitanut asiansa kunnolla."

"Teknologia edistyy, ja se merkitsee, että tänään me pystymme tuottamaan saman palvelun erinomaisen paljon vähemmällä työvoimalla kuin 25 vuotta sitten, kun aloitin pankkiurani."

"Valtaosin sopeutuminen tapahtuu luonnollisena poistumana, mutta välillä täytyy tehdä jotain dramaattisempaa, kun maailmalla tapahtuu jotain dramaattisempaa."

Asiakaspalveluun pätee Wahlroosin mukaan sama.

"Probleema on tietenkin, että on edelleen ihmisiä, jotka eivät halua tai pysty sopeutumaan niin nopeasti kuin maailma muuttuu. Heille muutokset voivat olla tuskallisia tai ainakin häiritseviä."

Maailma elää parhaillaan euron kriisiä. Kriisin ytimessä ovat pankkiiri Wahlroosin mukaan pankit. "Tämän kriisin ehkä keskeisin tunnustamaton tosiasia on, että Saksan pankkijärjestelmä on läpimätä."

"Ei Kreikan luottokelvottomuudesta ja viime kädessä vararikosta sinällään ole useimmille Euroopan pankeille suurta vahinkoa. Paitsi Saksan osavaltioiden omistamille Landesbankeille ja osin valtion omistamalle Commerzbankille, jotka – jouduttuaan kirjaamaan Kreikka-saatavansa alas – ovat tilanteessa, jossa niiden pääomat eivät riitä pankkitoiminnan harjoittamiseen."

Wahlroosin mukaan "rouva Merkel teki keväällä 2010 väärän ratkaisun".

Saksan poliittisella johdolla oli tuolloin kaksi vaihtoehtoa, Wahlroos sanoo. Ensimmäinen oli, että vaikeuksissa oleviin pankkeihin olisi pantu 30–40 miljardia euroa veronmaksajien rahoja ja sitten annettu Kreikan ajautua maksukyvyttömyyteen ja Kansainvälisen valuuttarahaston holhoukseen.

"Toinen vaihtoehto oli, että hän ryhtyi lobbaamaan kaikkia muita Euroopan maita mukaan antamaan rahaa Kreikalle, jotta hänen ei tarvitsisi tunnustaa oman pankkijärjestelmänsä vararikkoista tilaa."

"Siinä tuhoutui Maastrichtin sopimuksen vakaussopimus. Siinä lensi taivaan tuuliin erinäisiä satoja miljardeja euromaiden veronmaksajien rahoja. Siinä synnytettiin markkinoille puolitoista vuotta jatkunut hermoilu, joka on nostanut pankkien välisiä lainakorkoja, vähentänyt investointeja ja tuottanut muutakin taloudellista tuhoa."

Wahlroos puhuu jälkiviisauden tuomalla varmuudella, sen hän myöntää. Vuonna 2010 Euroopassa pelättiin, että Kreikan vararikosta käynnistyisi samankaltainen epäluottamuksen vyöry, joka seurasi amerikkalaisen investointipankin Lehman Brothersin vararikosta. Vuosina 2008 ja 2009 maailman rahoitusjärjestelmä oli vähällä romahtaa.

"Lehmanin kohdalla minun täytyy sanoa, että olin väärässä. Olin sitä mieltä, että oli oikea valinta päästää Lehman konkurssiin. Osoittautui, että näin ei ollut."

On helppoa arvioida ratkaisuja jälkikäteen mutta vaikeaa sanoa, mitä pitäisi tehdä nyt.

"Hauskaa on, että ei tarvitse antaa neuvoja, vaan markkinat ovat alkaneet viis välittää tästä asiasta."

Wahlroosin mukaan pankkijärjestelmä toimii nyt hyvin. Euroopan keskuspankki on laskenut korkotasoa ja tarjonnut pankeille kolmen vuoden lainamahdollisuutta. Se on helpottanut niiden pankkien asemaa, joiden on ollut vaikea saada rahoitusta.

"EKP on lopultakin saanut ammattitaitoisen johtajan, Mario Draghin, joka on tehnyt sitä, mitä keskuspankin olisi pitänyt tehdä jo monta vuotta sitten."

Vaikka rahoitusmarkkinoilla Kreikka-kriisi on siirtynyt marginaaliin, Euroopan talouskriisi ei ole hävinnyt mihinkään. Eikä se Wahlroosin mukaan ole mikään eurokriisi vaan eurooppalaisen talouspolitiikan kriisi.

"Jos ulospääsytieksi valitaan valtion budjettien hätäinen tasapainottaminen esimerkiksi veroja korottamalla, me olemme vähintään10–15 vuotta tässä kriisissä, koska se merkitsee, että talouskasvua, jota välttämättä tarvitsemme, ei tule. Jos sen sijaan pyritään ennemminkin laskemaan ainakin tehottomimpia veroja, pyritään leikkaamaan julkisia menoja ja ehkä vielä myymään julkista varallisuutta, niin voimme ehkä palauttaa Euroopan taloudellisen kasvun tielle."

Wahlroosin perustelut ovat taloustieteellisiä, mutta hänen lähtökohtansa pohjaavat hänen ihmiskäsitykseensä. Se taas perustuu yksilön omaneduntavoitteluun ja kilpailun siunauksellisuuteen.

Hän nimeää kolme itselleen tärkeää ajattelijaa.

Ensimmäinen on "tietenkin" 1700-luvulla vaikuttanut skotti Adam Smith. "Viittaisin häneen enemmän moraalifilosofina kuin taloustieteilijänä. Hän oli valistuksen ehkä suurin ajattelija."

Toinen on uusliberalistisen talouspolitiikan isäksi usein mainittu Chicagon yliopiston taloustieteen professori Milton Friedman. "Loistava ajattelija ja henkilö, joka piti valon palamassa pimeyden vuosina." Pimeyden vuodet jatkuivat 1950-luvulta7 0-luvulle.

Ja kolmas henkinen majakka on Venäjältä Yhdysvaltoihin 1920-luvulla emigroitunut kirjailija ja filosofi Ayn Rand. Rand julistaa teoksissaan yksilön oikeutta toteuttaa itseään vapaana enemmistön pakkovallasta.

"Teillä Helsingin Sanomissa oli juttu, mitä äänestyslippuihin oli presidentinvaaleissa töhritty. Kuvassa oli yksi lippu, jossa luki 'Who is John Galt?'."

Randin pääteos Atlas Shrugged alkaa tällä kysymyksellä. "Se oli äärilibertaarinen kannanotto presidentinvaaliin."

Libertaarit vaativat, että valtion rooli rajataan minimiin. Jospa se olikin Björn Wahlroosin äänestyslippu? "En usko, että sitä ääntä annettiin Salossa."