Kiitos litografian veteraanit

 |   | 
 

Taivaalta valui vettä niin, ettei Rautatientorilla luistellut yksikään ihminen.

Suomi jankutti Guggenheimin taidemuseosta. Kostoksi menin Ateneumiin.

Ateneum oli tyhjä.

Koko talossa oli lisäkseni vain kaksi vierasta, nuori nainen ja nuorta naista vanhempi nainen eikä ketään muuta.

Ensimmäiseen kerrokseen oli pystytetty näyttely litografian historiasta.

Tämän mullistavan painotekniikan kehitti epäonnistunut näytelmäkirjailija Alois Senefelder vuonna 1798. Vihdoin saatettiin painaa suuria sarjoja grafiikkaa laadun kärsimättä.

Rudolf Waldemar Åkerblomin litografian ansiosta tiedän nyt, miltä Katajanokalla näytti 139 vuotta sitten. Uspenskin katedraali oli jo pystyssä. Mutta siinä missä on nyt ravintola Poseidon, oli vuonna 1873 rivi surkeita mökkejä, joiden katoilla kasvoi ruohoa.

Guggenheimin taidemuseo rakennettaisiin katedraalista vasemmalle.

Ajatus oli miedosti sykähdyttävä.

Ohitin naiset Henri de Toulouse–Lautrecin julisteiden kohdalla. Sähisevän puheen perusteella he vaikuttivat espanjalaisilta.

Miksi he olivat tulleet sateiseen Suomeen katsomaan litografioita, vaikka Bilbaossa on Guggenheimin museo? Mitä he ajattelivat Kuutti Lavosesta? Kuinka monta orpokotia olisi rakennettu yhdellä Ateneumilla? Mitä tapahtuu, jos puolen miljardin Guggenheimissa on eräänä torstaina vain kolme ihmistä? Mitä tapahtui Rudolf Waldemar Åkerblomille?

Nämä eivät tuntuneet kysymyksiltä, jota on sopivaa tiedustella litografioihin syventyneeltä ihmisiltä.

Viimeisessä salissa oli ranskalaisia propagandajulisteita ensimmäisestä maailmansodasta.

Melkein sata vuotta ne olivat odottaneet Ateneumin kokoelmissa esillepääsyä. Nyt ne olisivat näytteillä enää kolme päivää ennen kuin näyttely suljetaan.

Kuuntelin korkojen kaikua tyhjissä saleissa ja ajattelin murheellisena litografian veteraaneja.

Jotenkin tähän kaikkeen liittyi Herttoniemen liikenneympyrä.

Kirjoittaja on HS:n ulkomaantoimittaja.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi


Uutiset

HS in English