Että se osaa näyttää surkealta! Silmät hehkuvat katumusta, koko olemus litistyy häpeästä. Häntä painuu jalkojen väliin.

Koira on tehnyt tuhmuuksia ja tuntee syyllisyyttä, päättelee koiranomistaja. Eläintieteilijät taas eivät ole ollenkaan varmoja, kykeneekö koira syyllisyyden kaltaisiin monimutkaisiin sosiaalisiin tunteisiin.

Koira kyllä kokee iloa, surua, vihaa ja pelkoa. Tämä on helppo osoittaa, koska nämä ensisijaiset tunteet näkyvät mitattavina muutoksina. Hormonien eritys lisääntyy, syke kiihtyy, pupillit laajenevat, karvat nousevat pystyyn. Mutta juuri muuta koirien tunteista ei varmasti tiedetäkään.

Tietoa koiran mielenliikkeistä etsii maailmalla moni tutkimusryhmä. Työ on vaikeaa ja vaatii kekseliäitä testejä.

Koirasta on tullut tieteellisesti kiehtova kymmenen viime vuoden aikana. Aiemmin monet tutkijat vieroksuivat tyhmänä sutena pitämäänsä kesytettyä eläintä.

Onko koira sitten älykäs? Voi olla, mutta tuota kysymystä tutkijat eivät nyt selvitä. He tutkivat koiran kognitiivisia kykyjä, jotta paljastuisi, miten ihmisen mieli on kehittynyt. Koira on uusi simpanssi, oman lajimme evoluution tutkimuksen mallieläin.

Ihmisellä ja hänen parhaalla ystävällään on pitkä yhteinen historia. Tämä on muuttanut koiraa niin, että se menestyy lähellämme, mutta sen villien esi-isien elämää voidaan jäljittää suden avulla.

Entä jos käy ilmi, että ihmisen ja koiran mielet muistuttavat kovasti toisiaan?
Ainakin ihmiskuvamme mullistuisi. Olemme koiran kanssa kovin kaukaista sukua: kädellisten ja lihansyöjien linjat erosivat toisistaan 60 miljoonaa vuotta sitten.

Hiljattain koiran mielen tutkimus teki ison loikan eteenpäin. Kiitos siitä kuuluu Outi Vainion johtamalle ryhmälle Helsingin yliopistossa.

Sanni Somppi, Heini Törnqvist ja heidän työtoverinsa osoittivat, että koirat katsovat kuvia. Ne kiinnittävät huomionsa kuvien informatiivisiin alueisiin, kuten kasvoihin. Todennäköisesti ne erottavat, mitä kuvissa on, koska niiden katse pysyy pitempään koirien kuin vaikkapa lelujen tai aakkosten kuvissa.

Tulos tuskin hätkähdyttää koiranomistajaa. Tiedemaailmassa mitään tällaista ei ole kuitenkaan aiemmin todistettu. Lisäksi suomalaistutkijat saivat toimimaan silmänliikemenetelmän, jota monet arvostetut tiimit ovat yrittäneet käyttää. Ryhmä opetti koiran suorittamaan testin itsenäisesti ja halukkaasti. Tämä oli tärkeää, jotta koiran kokemusmaailma saatiin todennettua mahdollisimman aidosti.

Silmänliikkeitä seurataan kameralla, joka lähettää infrapunavaloa. Kun valo heijastuu sarveiskalvolta takaisin, koje rekisteröi katseen kohteen.

”Koirat olivat todella motivoituneita, ne tulivat testihuoneeseen täyttä laukkaa”, Somppi kuvaa.

Aiemmissa tutkimuksissa kädellisiä on sidottu valjailla paikoilleen tai omistaja on pitänyt koirien päästä kiinni.

”On mahdoton mitata eläimen luontaisia reaktioita, jos se vain odottaa, milloin pääsee pois. Ja jos omistaja olisi läsnä, koira kuikuilisi häntä. Tutun ihmisen vetovoima on suuri.”