Jos presidentinvaalit ratkaistaisiin sinun Facebookisi perusteella, kumpi voittaisi?

Kampanjoiden aikana on verkossa ollut helppo elää Sauli- tai Pekka-kuplassa.
Jos lähipiiri puskee silmille vain yhden ehdokkaan hehkutusta, näkemys vastapuolesta voi puolivahingossa vääristyä irvikuvaksi.

Nykymuotoisen internetin on sanottu sulkevan ihmiset juuri tällaisiin samanmielisten kupliin. Niitä syntyy, kun ihmiset toistelevat toisilleen Facebookissa ja keskustelupalstoilla vain omaan maailmankuvaansa sopivia uutisia ja linkkejä.
Jos ei myöskään seuraa uutissivustoja tai tv-uutisia, kuplan sisällä voi pelkojen mukaan jäädä omaa maailmaa häiritsevä tieto kokonaan näkemättä.

Internet-aktiivi Eli Pariser väitti viime keväänä ilmestyneessä kirjassaan, että verkkoyhtiöt tekevät tällaisesta käyttäjän mieltymysten perusteella tapahtuvasta valikoinnista yhä automaattisempaa, koska se miellyttää käyttäjiä.

Pelko on todellinen, muttei yksiselitteinen tai edes uusi.

Ennen internetiä ajatuksia vaihdettiin lähimmässä huoltamon baarissa tai kaljakuppilassa. Niissä kuppikunnat olivat huomattavasti pienempiä kuin Facebookissa.

Tämä ihmisen lähipiirin vahva yhteys paikkaan ei ole verkossa kadonnut minnekään: Nettikaverit ovat avoimillakin yhteisösivustoilla usein tuttuja tosielämässäkin.
Esimerkiksi Toronton yliopiston syksyllä ilmestynyt tutkimus kertoi, että kahta läheistä Twitter-käyttäjää yhdistää useimmiten sama asuinkaupunki tai asuinpaikkojen väliset hyvät lentoyhteydet.

Toisen tuoreen tutkimuksen mukaan yhteisösivustoilta voi päätyä käyttäjien silmiin jopa aiempaa monipuolisempaa tietoa, vaikka sitä suodatettaisiinkin automaattisesti.
Asiassa kiistatta puolueellisen Facebookin julkistaman tutkimuksen mukaan käyttäjä kyllä jakaa tiedon eteenpäin sitä todennäköisemmin, mitä läheisemmältä kaverilta sen saa.
Etäisempiä kavereita on tutkimuksen mukaan kuitenkin niin paljon, että yksittäinen käyttäjä levittää eteenpäin tietoa eniten juuri heiltä.
Näin uusi tai erilainen tieto leviää tutkimuksen mukaan oman verkoston laidoilta aina kuplan ytimeen.
Tämä tosin vaatii ainakin sitä, että edes etäisempien tuttujen mieltymykset ovat tarpeeksi erilaisia kuin itsellä.

Verkon presidenttikuplan koko kertoo joka tapauksessa oikeastaan eniten siitä, kuinka pienessä tai laajassa piirissä oma elämä lopulta oikeastikin pyörii.

Sinällään kuplissa ei edes ole mitään mystistä: On inhimillistä haluta baaripöytäänkin ihmisiä, jotka eivät koko ajan ärsytä.
Jotakin jää kuitenkin puuttumaan, jos uskoo, että totuus maailmasta asuu vain omassa pöydässä.

Kirjoittaja on HS:n uutispäällikkö, jota voi seurata Twitterissä ja Facebookissa.