Sähköpostin piti vähentää tulostamista, koska dokumentit liikkuvat näppärästi sähköpostin liitetiedostoina ja ne luetaan koneen ruudulta. Toisin kuitenkin kävi. Toimistoissa alettiin printata entistä enemmän ja bisneksestä tuli niin isoa, että esimerkiksi tietokonevalmistaja HP alkoi takoa voittonsa mustepatruunoilla eikä sähköisten dokumenttien hallinnalla.

Sama takaperoinen kehitys on tapahtunut myös lompakossa. Periaatteessa yhdellä kortilla voisi hoitaa kaikki toimet rahan nostamisesta kirjastokorttiin ja bussilippuun saakka. Eri korttijärjestelmien ja sen myötä sivukulujen perimisestä on tullut kuitenkin niin kannattavaa bisnestä, että korttien ja tunnuslukujen määrä on räjähtänyt.

Samalla maksamisesta tulee entistä monimutkaisempaa. Vielä muutama vuosi sitten kaupan kassalla riitti pankkikortin höyläys ja allekirjoitus. Nyt jokaisella kassalla on hieman erilaisella käyttöliittymällä varustettu pääte, josta pitää valita englanniksi kirjoitetusta valikosta joko debit tai credit. Kiitos kansainvälisen luottokorttiyhtiön, joka sai suomalaispankkien päät pyörälle sirukorttitekniikalla ja turvallisuuslupauksilla.

Pankkiautomaatin valikko on mennyt ajassa taaksepäin jonnekin 80-luvulle ja muistuttaa esi-internetin "purkkeja" tekstivalikkoineen. Lahjoitatko tänään, lataatko kännyä vai saisiko olla debitticredittimeininkiä?

Verkossa luottokortti- ja verkkopankkijätit ovat keksineet kilpaa uusia tapoja rahastaa vähän lisää joka maksusta. Esimerkiksi VR:n verkkokauppa vaatii myös luottokorttimaksussa erillistä "verified by Visa" –tunnistusta, joka on käytännössä sama kuin suomalaisten verkkopankkien tupas-tunnistus.

Yhtäkkiä lompakossa pitää kantaa myös verkkopankin tunnuslukulistaa, jonka ennen saattoi jättää kotiin. Tupas-tunnistusta perustellaan turvallisuudella, mutta järjestelmää pyörittävä Finanssialan Keskusliitto sekä pankit ovat varmasti tyytyväisiä myös tuottoihin.

Luonnollisesti jokaisella kuntosalilla, työpaikalla, kauppaketjulla, vakuutusyhtiöllä ja elokuvateatterilla pitää olla oma kanta-asiakasjärjestelmänsä. Joka vaatii kortin. Jokainen kortti tarvitsee omat lukijansa, taustatietojärjestelmänsä ja ylläpitonsa. Jonka maksamme me, kuluttajat.

Jollain ihmeellisellä tavalla aikaa ja rahaa säästävästä elektronisesta maksamisesta onnistuttiin luomaan reippaasti voittoa ja loppumattomia it-projekteja tuottava hirviö. Tästä poikkeuksena lienee vain etelänaapurimme Viro, jossa sähköinen henkilökortti on onnistunut vähentämään lompakosta löytyvän muovin määrää.