Lukutaito alkaa kehittyä jo paljon ennen kouluikää

 |   | 
 
Sari Sulkunen
Jenni-Justiina Niemi
Kotiympäristö vaikuttaa paljon lasten lukutaidon kehittymiseen, kirjoittaa Sari Sulkunen.
Kotiympäristö vaikuttaa paljon lasten lukutaidon kehittymiseen, kirjoittaa Sari Sulkunen.
Vieraskynä-palstalla julkaistaan asiantuntijakirjoituksia. Noin 4 300 merkin mittaisia tekstejä voi tarjota osoitteeseen hs.artikkeli@hs.fi. Toimitus editoi julkaistavat artikkelit.

Lukemista arvostava ilmapiiri luo tukevan perustan lasten ja nuorten lukutaidolle, mutta lukutaitoa voi kehittää myöhemminkin lukemalla paljon erilaisia tekstejä.

Lukutaidosta puhutaan paljon, ei vähiten kansainvälisten arviointitutkimusten vuoksi. Suomalaisten koululaisten tulosten heikentyminen Pisa-arvioinnissa on saanut paljon huomiota.

Lukutaito on kaikille tärkeä kyky: on vaikea kuvitella, kuinka opiskelu, työnteko tai arkisten asioiden hoitaminen sujuisi ilman sitä.

Monissa harrastuksissakin tekstien tulva on jatkuva, ja kirjoitetun sanan merkitys korostuu nykyisin myös sosiaalisessa mediassa.

Lukutaito ei ole vain sanojen ja lauseiden lukemista vaan tekstikokonaisuuksien ymmärtämistä, tulkintaa, arvioimista ja käyttöä eri tarkoituksia varten.

Lukemaan oppimisesta ja lukutaidon kehittämisestä puhuttaessa huomio kiinnittyy usein kouluun. Koulun ohella myös kotiympäristö vaikuttaa paljon lasten ja nuorten lukutaidon kehittymiseen. Suomessa perheiden välisillä tuloeroilla tai vanhempien yhteiskunnallisella taustalla ei tosin ole yhtä selvää yhteyttä lasten lukutaitoon kuin monissa muissa maissa.

Kotitaustassa olennaista ei ole perheen vauraus, yhteiskunnallinen asema tai edes vanhempien koulutus vaan koulutusta ja lukemista arvostava ja tukeva ilmapiiri. Sillä on toki yhteys vanhempien koulutustasoon, mutta lukemista arvostavan ilmapiirin voi luoda kuka tahansa vanhempi.

Lapset saavat lukutaidon opetusta koulun aloitettuaan. Usein uskotaan, että lukutaidon kehittyminenkin alkaa vasta silloin. Lukutaidon kehittyminen on kuitenkin elinikäinen prosessi: se alkaa jo äitiyspakkauksen lorukirjaa selatessa ja jatkuu äidin tai isän sylissä olevan taaperon sohiessa tabletin näyttöä.

Vahvimman alkusysäyksen saavat lapset, joiden kielellisiä ja lukutaitoa edistäviä valmiuksia on tuettu jo paljon ennen koulun alkamista. Yksinkertainen kielellinen vuorovaikutus riittää, esimerkiksi riimien ja satujen lukeminen lapselle ja lapsen kanssa. Jos vanhemmat näyttävät lapselleen mallia ja osoittavat, että lukeminen on luonteva ja mukava osa arkipäivää, se tukee myöhemmin lapsen omaa lukuharrastusta.

Jokainen voi kehittää omaa lukutaitoaan harrastamalla lukemista aktiivisesti ja monipuolisesti. Vaikka kotiympäristö ei olisi antanut lukutaidolle tukevaa pohjaa, aikuinenkin voi kehittää lukutaitoa lukemalla paljon erilaisia tekstejä.

Pisa-tutkimuksen perusteella hyödyllisintä on kaunokirjallisuuden lukeminen, mutta myös sanomalehtien, aikakauslehtien, tietokirjojen, sarjakuvien ja jopa verkkosivustojen lukeminen kehittää lukutaitoa. Toisaalta hyvät lukijat lukevat muita enemmän ja monipuolisemmin.

Kaikenlainen lukeminen parantaa lukutaitoa. Pisa-tulosten mukaan suomalaisnuorten lukutaidon taustalla on juuri lukemisen monipuolisuus. Jos kaunokirjallisuus ei innosta nuorta, hän voi lukea jotain muuta itseään kiinnostavaa. Näin pojatkin saattavat innostua lukemaan.

Toissa syksynä julkaistu EU:n lukutaidon asiantuntijaryhmän raportti korostaa, että lukutaidon kehittäminen vaatii koko yhteiskunnan tukea. Jokainen voi olla mukana näyttämässä lapsille ja nuorille, että lukemista ja nuorten itse tekemiä tekstivalintoja arvostetaan.

Vanhempia pystytään auttamaan monin tavoin lapsen lukemisvalmiuksien parantamisessa: jo neuvolassa voidaan antaa tietoa lukutaidon kehittämisestä ja ohjata perheitä lapsille sopivan luettavan pariin. Pienituloisilla perheillä ei ole välttämättä rahaa ostaa kirjoja tai tilata lehtiä. Kirjastoilla on tärkeä rooli monipuolisen luettavan tarjoajana.

Tulevaisuuden lukutaitotutkimuksissa arvioidaan painettujen tekstien lukutaidon ohella myös verkkolukutaitoa. Toistaiseksi meillä ei vielä ole riittävästi vertailukelpoista tietoa suomalaislasten ja -nuorten verkkolukutaidosta ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Uusi tutkimus voi muuttaa käsityksiämme.

Lukutaidosta ei enää voida puhua ottamatta huomioon verkkolukemista, joka on useimmille lapsille ja nuorille arkipäivää.

Muissa Pohjoismaissa tehdyt tutkimukset kertovat, että verkkolukutaidossa tytöt eivät ole yhtä selvästi poikien edellä kuin painettujen tekstien lukemisessa.

Sari Sulkunen Kirjoittaja on yliopistonlehtori Jyväskylän yliopiston kielten laitoksella.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi