Suomi tarvitsee vuoteen 2020 mennessä 150 000 uutta työntekijää, jotta työmarkkinoilta lähivuosina poistuva työvoima saataisiin korvattua.

Nykyisten työpaikkojen täyttämiseen riittäisi periaatteessa työllisyysasteen nostaminen neljällä prosenttiyksiköllä nykyisestä 68 prosentista 72 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä, kertoo työ- ja elinkeinoministeriön (tem) tuore tutkimus.

Tulevaisuudessa syntyvien uusien työpaikkojen täyttäminen vaatisi kuitenkin jo 75 prosentin työllisyysasteen. Työllisyysaste kertoo, mikä osuus työvoimasta on töissä.
Tällä hetkellä kolmannes  3,4 miljoonasta työikäisestä ei ole töissä. Ministeriön mukaan työttömiä, maahanmuuttajia ja muuten työelämän ulkopuolella olevia pitäisikin työllistää tehokkaammin. Ulkomaalaistaustaisista työikäisistä oli vuonna 2009 töissä vain puolet. Suomen lähialueilta tulevat työllistyvät parhaiten, Afrikasta tulleet heikoimmin.

”Mutta sitten on tietysti tämä kohtaanto-ongelma, eli sopivatko nämä ihmiset tarjolla oleviin työpaikkoihin. Uusia työpaikkoja syntyy lähinnä palveluihin ja korkeakoulukoulutusta vaativille aloille. Matalan koulutuksen työpaikat vähenevät”, neuvotteleva virkamies Ilkka Mella sanoo.

Työllisyysastetta voidaan nostaa myös työuria pidentämällä. Tilastoista tem laski, että korkeakoulutettujen työurat ovat pidentyneet nopeasti. Yliopistotutkinnon suorittaneet miehet ovat töissä jo keskimäärin 38 vuotta ja naiset 36 vuotta.

Perusasteen koulutuksen käyneillä työura jää alle 25 vuoteen. Yli 55-vuotiaiden työntekijöiden työllisyys on myös kasvanut nopeasti viime vuosina.

Työvoimapula kohtelee  Suomen alueita hyvin eri tavoin. Heikoimmilla Itä- ja Pohjois-Suomen seuduilla työuraa aloittavia on vain kolmannes eläkkeelle jäävistä.

Erityisesti nuoret aikuiset muuttavat yhä useammin viiteen merkittävimpään yliopistomaakuntaan: Helsingin, Tampereen, Oulun, Turun ja Jyväskylän seuduille. Muuttoliikkeen lisäksi näiden seutujen oma väestönkasvu on maan nopeinta.
Myös uudet työpaikat keskittyvät näille alueille.

”Olisi tärkeää, että heikoimmilla alueilla säilyisi ammattikoulutusta, se sitoo nuoria paikkakunnalle. Toisaalta elinkeinoelämän vaatimat resurssit ovat monin paikoin jo niin heikot, että on kyseenalaista, syntyykö siellä enää työpaikkoja luovaa yritystoimintaa. Julkinen sektori on monessa kunnassa suurin työllistäjä”, Mella sanoo.