Viime viikolla luettiin syytteet oikeudenkäynnissä, joka on merkillinen ja merkittävä. Syytettynä on journalismi.

Eläinaktivistit kuvasivat salaa sikatiloja ja sikoja syksyllä 2009. Materiaalia näytettiin Ylen A-studiossa. Rajut kuvat synnyttivät vilkkaan keskustelun. Yleinen mielipide asettui aktivistien puolelle, koska kukaan myötätuntoinen ihminen ei voi pitää kuvien sikojen kohtelua oikeana. MTK:n puheenjohtaja Juha Marttilakin piti kuvia "kauheina" (HS 11.12.2009).

Silti oikeudessa ovat nyt kuvaajat, eivät vastenmielisin tavoin eläimiä kohdelleet karjankasvattajat. Syyttäjä syyttää kuvaajia ja aktivisteja julkisrauhan rikkomisesta ja törkeästä kunnianloukkauksesta.

Tiloilla tehdyissä tarkastuksissa ei löydetty eläinsuojelulain rikkomuksia, joten sikailijat livahtivat veräjästä. Tämä vain vahvistaa aktivistien argumentin - jos eläinsuojelulain turvin voidaan kohdella eläimiä näin, laki on puutteellinen.

Eettisten vaatimusten ja riittämättömän lain välisen taistelun areena ei ole eduskunnassa eikä öisillä tarhoilla vaan täällä, mediassa. Median tehtävä on aina ollut viedä kamera tai lehtiö suljettujen ovien taakse. Se mikä on muuttunut, on tekniikka. Media ei tarkoita enää vain meitä täällä lasitaloissa. Kännykällä voi kuvata missä vain ja verkossa voi julkaista kuka tahansa. Sosiaalisen median kautta kiinnostava sisältö leviää, nopeasti.

Mutta yleisön tekemät median haltuunotot näyttävät olevan eriarvoisia.

Kun egyptiläiset aktivoituivat Tahririn aukiolla, kaikkialla toistettiin kansa-kännykkä-demokratia-saarnaa. Kun sama strategia näytti, kuinka mehukas kyljys lautasellamme on ollut kaltoin kohdeltu eläin, kutsuttiin laki apuun.

Syytteiden jakaminen toisti samaa kaksinaismoralismia. Kunnianloukkaussyyte tuli linkin levittämisestä sikatehtaat.fi-sivulle, jossa videot olivat nähtävänä sikaloiden sijaintitietojen kanssa. Linkkiä jakoivat myös HS.fi ja MTV3.fi. Yle näytti koko videot.

En kaiken varalta jaa linkkiä tässä.

Kun lakia luetaan näin eri tavoin meille täällä lasitalossa kuin aktivisteille yön hämärässä, ollaan pahasti pihalla median muutoksesta. Rajat liukenevat, monella muullakin rintamalla kuin tekniikassa. Sikatehtaat-aktivistit tekevät käytännössä sitä mitä kutsutaan nimellä "advocacy journalism", aktivismijournalismia, joka ajaa avoimesti omaa agendaansa - vaikka ihmisoikeuksia tai ekologiaa.

Siltä ei odotetakaan puolueettomuutta, vaan todisteita väärinkäytöstä. Samaa ovat tehneet myös Wikileaks ja lukuisat sen seuraajat. Tämä on kaikki journalismia 2011.

Toimittajat ja kuvaajat ovat ääritilanteissa aina venyttäneet lain rajoja paljastaakseen taloudellisen edun takia tehtyjä rötöksiä. Sikatehtaat-aktivistit astuivat sisään avoimista ovista, rikkomatta mitään, tarkoituksenaan vain dokumentoida.

Syy eläinten olojen laiminlyöntiin on K- ja S-ketjujen ylläpitämä hinnoittelupolitiikka ja lihanjalostajien voitontavoittelu. Nyt oikeudessa on meneillään tuotantoalan puhdistuskampanja, jossa tämän sikailun paljastaneilta aktivisteilta vaaditaan lähes 200 000 euroa korvausta ja ehdollista vankeutta.

Kännykkädemokratian aikana ei voida lakiin vedoten enää rajoittaa väärinkäytösten mediassa esille tulemista. Jos niin tehdään ja aktivistit tuomitaan, tuomitaan samalla epäsuorasti koko se tehtävä, joka medialle demokraattisessa yhteiskunnassa kuuluu.

Kirjoittaja on sosiaalisen ja digitaalisen median tuottaja Helsingin Sanomissa.

Jussi Ahlroth Facebookissa: facebook.com/jussiahlroth

HS Jussi Ahlroth Twitterissä: twitter.com/jussiahlroth