Perhesurmille ei asiantuntijoiden mukaan löydy yhtä selittävää tekijää.

"Masennusta, alkoholismia tai vastoinkäymisiä kuten työttömyyttä", sanoo virkavapaalla oleva Helsingin poliisin väkivaltarikosyksikön pitkäaikainen johtaja, kansanedustaja (kok) Kari Tolvanen.

Ongelmakimpun voi laukaista ihmissuhdekamppailu, huoltajuusriita tai velkakierre. Matka katkeamispisteeseen kestää yleensä pitkään.

"Isien kohdalla mukana on usein eroahdistusta, omistushalua ja mustasukkaisuutta. Äitien tekemät lastensurmat taas liittyvät usein masennukseen", pohtii Ensi- ja turvakotien liiton toimitusjohtaja Ritva Karisalo.

Tutkimusprofessori ja Psykiatrisen vankisairaalan vastaava ylilääkäri Hannu Lauerma kertoo, että taustalla on usein "rajua, jopa psykoottista masennusta".

Päällepäin kaikki voi näyttää virheettömältä.

"Perhe asuu hyvin hoidetussa tiilitalossa, jonka pihanurmikko on leikattu, ja sitten tapahtuukin jotain tällaista."

Mannerheimin lastensuojeluliiton pääsihteerin Mirjam Kallandin mukaan yksi riskitekijä on eristäytyneisyys. Perhetragedia tulee yllätyksenä, koska kukaan ei oikeasti tiedä perheestä mitään.

Lauerman mukaan tekijät voidaan jakaa karkeasti kahteen ryhmään. Toiset ovat vihasurmaajia, toiset taas kuvittelevat harhaisesti tekevänsä hyvän työn. Lapset päästetään pahasta maailmasta kärsimästä.

"Teot voivat liittyä epäonnistumiseen miehen roolissa. Yhdellä voimakkaalla teolla pyritään korvaamaan pitkä pienten epäonnistumisten sarja", sanoo Jyväskylän yliopiston ja Suomen Akatemian tutkijatohtori Ville Sarkamo.

Taikakeinoja perhesurmien estämiseksi ei ole.

"Ne perinteiset, syrjäytymisen ehkäisy ja varhainen puuttuminen", Tolvanen uskoo.

Tilastot eivät tue olettamusta, että perhesurmia sattuisi Suomessa muita maita enemmän.