Mikä ero on ihmisellä, joka oikaisee jalan moottoritien yli ja autoilijalla, joka pysäköi pyörätielle? Moottoritiellä kävelevä leikkii omalla hengellään, pyörätielle pysäköijä muiden terveydellä.

Olin tällä viikolla joutua kolariin pyörätielle pysähtyneen taksin takia.

Työmatkallani poljen Hermannissa Lautatarhankatua. Joka päivä ajoradan pysähtymiskieltomerkin vieressä kapealla pyörätiellä on parkissa taksi tai jakeluauto. Usein molemmat.

Pyörällä mahtuu yleensä ajamaan ohi jalkakäytävän kautta, mutta ei aina.

Keskiviikkona taksin ja jalkakäytävän reunaan pystytetyn mainostelineen välissä tilaa oli vain yhden pyörän verran, eikä vastaantulevaa sporttisten työmatkasukkuloiden letkaa nähnyt tilataksin takaa.

Seurasi lukkojarrutuksia ja värikkäitä kirouksia. Ambulanssikeikalta vältyttiin täpärästi.

Autonsa pyörätielle pysäyttävät autoilijat ja moottoritien yli oikaisevat kävelijät ovat pohjimmiltaan samaa lajia: laiskimuksia. Muutaman kymmenen metrin päässä oleva lastauslaituri, parkkipaikka tai alikulkutunneli ovat liian kaukana.

Molemmat myös ajattelevat, että tehty rike ja sen muilta vaatima jousto ovat pienet.

Oikeassahan he ovat. En ole koskaan pitänyt kovin suurena vaivana, kun olen joutunut olemaan ratin takana hetken erityisen varuillani moottoritiellä poukkoilevan kävelijän takia. Sekään ei ole kovin suuri ponnistus, että hidastan ja kierrän yksittäisen pyörätielle pysäköidyn auton työmatkallani.

Nykymenolla on melko varmaa, etten törmää autolla jalankulkijaan moottoritiellä. Sen sijaan on todennäköistä, että pyörätielle pysäköity auto aiheuttaa minulle vielä pahan kolarin.

Syy on se, että näen moottoritiellä jalankulkijoita korkeintaan kerran vuodessa, mutta pyörätielle pysäköityjä autoja kierrän kymmenkunta päivittäin.

Oletetaan, että riskini joutua kolariin pyörätielle pysäköityä autoa väistäessäni on vaikkapa promillen kymmenesosa. Koska tilanne toistuu arjessani kymmenen kertaa päivässä, kymmenen vuoden aikana kolaroin todennäköisesti kolmasti pyörätien tukkivan auton takia.

Jos riski vakavaan onnettomuuteen on vaikkapa promillen kolmaskymmenesosa, minulle ehtii käydä työmatkallani kerran todella pahasti ennen eläkkeelle pääsyä.

Riski olisi paljon pienempi, jos pyörätielle pysähdyttäisiin autolla vain silloin, kun siihen on aidosti pakottava tarve eikä se oikeasti aiheuta vaaraa muulle liikenteelle. Helsingissä sellainen tilanne tulee eteen suurin piirtein yhtä usein kuin pakko kävellä moottoritiellä.

Kirjoittaja on Helsingin Sanomien kaupunkitoimittaja.