Saatana ei enää pelota suomalaisia

Kotimaa
 

Paholaiselle on entistä vähemmän sijaa suomalaisten mielissä. Usko saatanan olemassaoloon Suomessa on puolittunut 2000-luvulla.

Asia selviää Kirkon tutkimuskeskuksen tilastoista.

Vielä vuonna 1999 saatanan olemassaoloa piti todennäköisenä tai siihen uskoi vakaasti 57 prosenttia suomalaisista. Vuonna 2011 osuus oli kutistunut 31 prosenttiin.

Samoin on tosin käynyt myös Raamatun opetusten "hyvälle ääripäälle": vuonna 1999 Jeesuksen ylösnousemukseen uskoi 69 prosenttia suomalaisista, vuonna 2011 enää 36 prosenttia.

Kirkon tekemien kyselytutkimusten otos oli noin 5 000 henkeä vuonna 2011 ja 1 000 henkeä vuonna 1999. Kyselyillä pyrittiin kuvastamaan koko kansan ajatuksia, ei vain seurakuntalaisten.

Puhe saatanasta pahuuden henkilöitymänä särähtää nykyihmisen korvaan, uskoo Kirkon tutkimuskeskuksen johtaja Hanna Salomäki. Vaikka saatanan olemassaolo kuuluu kirkon perusopetuksiin, siitä puhuminen ei ole valtakirkossa enää arkipäiväistä.

"Joillekin tällainen demoniajattelu, että saatana olisi persoonallinen ja vaikuttaa yhteiskunnassa, on suorastaan ihan uusi asia", Salomäki sanoo.

Vaikka pahasta ja pahan voimien vaikutuksista puhutaankin yhä seurakunnissa, Salomäki arvelee, että puhe myös niistä on vähentynyt.

"Jos ajatellaan kirkkoa laajemmin, esimerkiksi herätysliikkeineen, pahan olemassaolosta kyllä puhutaan. Ja puhutaan perusseurakuntatoiminnassakin, mutta olettaisin, että ei niin paljon kuin aiemmin."

Vahvemmin suora uskonnollinen puhe elää karismaattisissa liikkeissä.

Keskustelu paholaisesta on saanut tällä viikolla tulta alleen, kun maallikkosaarnaaja Pirkko Jalovaara on herättänyt kohua demonipuheillaan.

Ylen MOT-ohjelma kertoi maanantaina, että Jalovaara saarnaa joidenkin sairauksien olevan demonien tai paholaisen aiheuttamia, ja että ne voidaan parantaa ajamalla riivaaja ulos.

Muun muassa arkkipiispa Kari Mäkinen tyrmäsi puheet vaarallisina.

Monet seurakunnat, viimeisimpinä Keski-Pori, Kuhmo ja Kymi, ovat peruneet Jalovaaran kanssa jo sopimansa rukousillat.