Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Senaatintorin alta paljastui tuhansien hautapaikka

 |   | 
 
Juhani Niiranen HS
Arkeologi Hanna Kivikero puhdisti maalisiveltimellä miehen kalloa Senaatintorin laidalla olleessa kaivannossa lokakuussa. Myös ruokalusikka on arkeologien työväline.
Arkeologi Hanna Kivikero puhdisti maalisiveltimellä miehen kalloa Senaatintorin laidalla olleessa kaivannossa lokakuussa. Myös ruokalusikka on arkeologien työväline.

"Tämä on hyvin todennäköisesti mies", arvioi arkeologi ja luututkija Hanna Kivikero, kun hän puhdisti varovaisesti Senaatintorin laidalta löytynyttä luurankoa maalisiveltimellä lokakuussa. Vainajan sukupuolen hän määritti lantion rakenteen ja kallon muotojen perusteella.

Senaatintorin alla levänneellä miehellä on muun muassa voimakas leuka ja voimakkaat kulmat silmien päällä. Lähes kaikki alahampaat ovat jäljellä, ylähampaita sen sijaan on poissa.

Mies on yksi tuhansista helsinkiläisistä, joiden viimeinen leposija on Senaatintorin alla olevalla hautausmaalla.

Senaatintorin länsiosassa oli hautausmaa 1600-luvun puolivälistä 1820-luvulle. Kirkkomaahan hautaaminen lopetettiin 1790, kun maa täyttyi ja kesäisin oli hajuhaittoja.

Hautausmaan pohjoisosassa sijaitsi kirkko. Varhaisin kirkko oli kuningattaren mukaan nimetty Kristiinan kirkko. Tämän tuhouduttua tulipalossa 1654 paikalle rakennettiin Pyhän Hengen kirkko, joka tuhoutui isonvihan alkaessa 1713.

Kolmas kirkko torilla oli Ulrika Eleonoran kirkko, jonka eteläpuolella hautoja on vieri vieressä ja enimmillään neljässä viidessä tasossa, sillä tilaa oli niukasti. Kun puuristi lahosi noin 25 vuodessa, paikalle haudattiin uusi vainaja, selittää kaupunginmuseon arkeologi Markku Heikkinen.

Kun Helsingistä tuli pääkaupunki 200 vuotta sitten, kaupunkiin alettiin rakentaa uutta komeaa keskustaa. Muun muassa Ulrika Eleonoran kirkko purettiin 1827 ja vanha hautausmaa tasattiin juhlavaksi toriksi. Vainajat jätettiin paikoilleen. On mahdollista, että ylimpiä maakerroksia on raivattu pois alueelta. Uusi hautausmaa perustettiin Kamppiin, nykyiseen Vanhaan kirkkopuistoon.

Kun Helsingin Energian kaukolämpöputki rikkoutui syyskuussa, energiayhtiö ilmoitti sitä asianmukaisesti kaupunginmuseon arkeologille. Helsingin historiaan perehtyneille tutkijoille oli itsestään selvää, että putkirikkopaikka on mitä kiinnostavin tutkimuskohde – Senaatintorilla on tehty hyvin vähän arkeologisia kaivauksia.

Edellisen kerran torin aarteita päästiin tutkimaan puolitoista vuotta sitten, silloinkin putkitöiden vuoksi. Talven ja pakkasen takia havaintomahdollisuudet olivat heikot.

Luurankojen ja pääkallojen löytyminen ei siis ollut yllätys, vaan se, kuinka lähellä maan pintaa haudat sijaitsivat, kertoi kaivauksia johtanut Heini Hämäläinen.

Hän vietti kollegoineen kaukolämpökaivannossa kuusi viikkoa.

"Olimme onnekkaita, että putki rikkoutui syksyllä, jolloin on hyvä sää kaivaa. Lisäksi Helsingin Energia suostui pitämään kaivannon avoimena tarpeeksi pitkään", Hämäläinen kiitteli. Kaikkiaan kaivannosta löytyi lähes 260 vainajaa.

Hautausmaasta valittiin otos tarkemmin tutkittavaksi, myös muualta kaivannosta vainajat kartoitettiin kerros kerrokselta.

"Yhden vainajan esiin kaivaminen, dokumentointi ja tutkiminen kestää päivän verran", kollega Kivikero arvioi.

Hautausten yhteydestä löytyi arkkujen heloja ja kahvoja sekä rautanauloja.

Hautausmaan itäpuolella, Senaatintorin keskivaiheilla on sijainnut asuintontti. Tällä alueella kaivannossa näkyi erivärisiä maakerroksia, joiden perusteella ajoituksia voidaan tehdä.

Musta raita kertoo noesta, jota päätyi maa-ainekseen vuoden 1654 tulipalossa. Tontilla sijainneiden kahden asuinrakennuksen kivijalan jäänteitä löytyi myös.

Asuintontin alueelta kaivannosta löytyi muun muassa eläinten luita, Ruotsin vallan aikaisia kolikoita, ikkunalasin sirpaleita ja punasavikeramiikkaa sekä Saksasta tuodun, koboltinsinisellä koristellun keramiikkakannun osa.

Hautausmaalta löydetyt luut vietiin jatkotutkimuksiin kaupunginmuseon tiloihin Sofiankadulle, missä luututkimuksiin erikoistunut arkeologi Kati Salo otti ne hoiviinsa ja alkoi selvittää minkä ikäisten vainajien luista on kyse.

Hautausmaalle on aikuisten ja pikkulasten lisäksi haudattu muassa 11–15-vuotias lapsi, jonka ikä on pystytty määrittämään lantion luiden luutumisen perusteella.

Iästä kertovat myös hampaat, lapsella toiset poskihampaat olivat jo puhjenneet, mutta viisaudenhampaat eivät, Salo arvioi.

Valtaosa kaivannosta löytyneistä jäänteistä on jo haudattu takaisin.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi


Uutiset

HS in English